 |
| Cala Morlanda |
Saavuin Mallorcalle keskiviikkona aamulla yhdentoista aikaan. Lento Barcelonasta Palmaan kestää 50 min eli käytännössä nousu ja lasku. Parasta.:) Mónica oli vastassa kentällä ja sieltä suuntasimme Manocoriin, joka on Mónican kotikaupunki. Cala Morlanda on Manacorin kupeessa sijaitseva pieni lahti, jossa on ihmisten kesäasuntoja. Mónican perheellä on siellä melkoisen hulppea talo aivan kivenheiton päässä rannasta. Keskiviikosta sunnuntaihin siis löhöilyä rannalla ja uima-altaalla, hyvää ruokaa (kävimme joka päivä ulkona syömässä...) ja muuta hengailua. Ja vähän plankingia.:D
 |
| Planking Cala Morlanda vol. 1 |
|
|
|
 |
| Planking Cala Morlanda vol. 2 |
Elämänmeno on tosiaankin niin erilaista kuin Suomessa. Sanoin Mónicalle, että vaikuttaa siltä kuin täällä ihmisillä olisi enemmän aikaa ja rahaa kuin Suomessa (mikä ei pidä paikkaansa). Lähes kaikki Mónican kaverit ovat työssäkäyviä ja silti joka ilta käytiin ulkona syömässä ja muutamalla oluella, niin että kotona oltiin vasta puolenyön jälkeen. On myös ihan ok ajaa autoa n. neljän kaljan jälkeen... Talouskriisi näkyy täällä kyllä selvästi ja ihmiset seuraavat tarkaan politiikkaa ja uutisia. Opettaja-kavereistani muutama, kuten Mónica, on tällä hetkellä työtön ja muutamat muut työskentelevät osa-aikaisena n. 12 tuntia viikossa. Ei kiva.
 |
| Rannalla |
 |
| Mónica |
 |
| Platja Naturista |
Nyt olen ekaa iltaa uudessa kämpässä Palmassa. Kaikki on sujunut tähän asti niin hyvin ja helposti, että ihan ihmetyttää. Heti keskiviikkona katsoimme kämppäilmoituksia netistä ja soitin niistä kolmeen ja sovin näytön seuraavalle päivälle. Sain ajat sovittua hyvin kahden tunnin välein klo 10, 12 ja 14 , joten vietimme lähes koko päivän Palmassa. Oli niin helppoa kun oli auto ja navigaattori. Tosin parkkipaikan löytäminen Palmasta oli erittäin vaikeaa ja 20 min etsinnän jälkeen jouduimme jättämään auton vähän kauemmas. Jonkin aikaa käveltyämme Mónica sanoi, ettei tunne Palmaa kovinkaan hyvin ja että hänellä on ihan surkea suuntavaisto. Vastasin siihen et mullakin on ihan surkea suuntavaisto enkä ole yhtään seurannut missä ollaan. Katottiin autossa navigaattorista karttaa ja reitin piti olla selvä (ei sitte tullu mieleen ottaa sitä mukaan...). Vain kaksi käännöstä. Kämppä löytyikin ihan hyvin, mut sen jälkeen suuntavaistosta olis ollut hyötyä. Ei nimittäin löydetty takaisin autolle. Parkkiaikakin ehti mennä umpeen kun harhailemme edestakaisin. Lopulta löysimme autolle eikä ollut edes sakkoja.
 |
| Mun huone |
Kämppä, jonka valitsin oli ensimmäinen jota kävin katsomassa. Huom! Minä siis valitsin kolmesta kämpästä mieleisimmän enkä joutunut kymmenen muun ihmisen kanssa jonottamaan kämppisten haastattelua, kuten Barcelonassa. Myös hinnat ovat ihan eri luokkaa. Huoneeni on hyvän kokoinen ja valoisa ja ikkuna on ulos terassille eikä mihinkään hissikuiluun. Vuokra on 230e + sähkö, vesi, internet jaettuna kämppisten kanssa eli n. 50e kuussa. Kämppiksiä on kaksi, joista toista en ole vielä tavannut. Toinen on n. mun ikäinen tyttö Miriam Granadasta, joka on sairaanhoitaja ja vaikuttaa todella mukavalta. Välillä en vaan saa sen puheesta kunnolla selvää, kun se puhuu niin vahvaa Andalucian murretta. Toinen kämppis on poika, joka on täältä Mallorcalta ja ammatiltaan kokki. Ei huono! Häntä en ole siis vielä tavannut, mutta sovimme kämppisillallisen huomiselle ravintolaan, jossa hän työskentelee. Lisäksi täällä asustelee yksi pieni kiva kissa, jonka nimeä en muista.
Tämä viikko vielä lomailua ja asioiden hoitoa ja ensi maanantaina alkaa sitten työt. Tänä torstaina menen käymään koululla ja tapaan ainakin enkunopettajan, joka on yhteyshenkilöni. Eipä muuta tällä erää, näihin kuviin näihin tunnelmiin!
