Viimeiset koulupäivät

Koulu siis loppui viikko sitten perjantaina eli 22.6. Tällä viikolla olen lomaillut ja yrittänyt järjestellä kaikenmoisia asioita. Jos täällä edes joku asioiden hoitaminen joskus sujuisi ongelmitta... Se on vähän niin kuin päivä per toimisto, turha kuvitellakaan saavansa hoidettua useampaa asiaa samana päivänä.

Suurinta päänvaivaa on kuitenkin aiheuttanut Comenius-raportti, joka ei sinänsä ole iso homma, mutta kolmannen täyttämiskerran jälkeen alkoi jo hermot mennä. Miten sattuikaan, että ovat lähettäneet minulle jo kaksi kertaa väärän PDF-pohjan. Ja että kukaan ei vastaa sähköposteihini ja loppujen lopuksi joudun soittamaan Suomeen. Ai sulla onkin sellainen testiversio, jota ei voi täyttää. No niinpä. Raporttihan piti tosiaan palauttaa tällä viikolla, jotta saa viimeisen kuukauden apurahan heinäkuun aikana. Täytyy kyllä sanoa, että todella surkea systeemi. Sain edellisen kerran kuukausiapurahan eli 800 euroa toukokuun alussa ja siitä pitäisi maksaa kolmen kuukauden vuokra ja elääkin. Wtf? En vaan käsitä miten tämä on ajateltu.

Viimeisinä koulupäivinä sain oppilailta ison kasan piirustuksia ja muita pikkulahjoja. Kolmas- ja neljäsluokkalaiset olivat piirtäneet omat kuvansa ja lahjoittivat minulle niistä tehdyt "kirjat" terveisineen. Olin lukuvuoden aikana eniten tekemisissä kolmannen ja viidennen luokan oppilaiden kanssa ja heidän kanssaan viimeinen koulupäivä ja hyvästeleminen oli haikeaa. Kolmasluokkalaiset tulivat vuorotellen luokan eteen sanomaan terveisensä ja toivotuksensa. Olivat myös huolissaan että tykkäisin uusista oppilaistani enemmän kuin heistä.:) Sain niin paljon hikisiä halauksia ja pusuja ja hyvä etten kaatunut kun kaikki hyökkäsivät halaamaan yhtä aikaa. Olisivat kuulemma lähteneet matkalaukussani Suomeen, vaikka siellä onkin kylmä. Näistä jäähyväisistä on hauskoja kuvia, mutta en ole niitä vielä saanut. Lisäilen niitä sitten tänne.

Perjantaina päivällä oli kevätjuhla ja tunnelma oli kyllä kaukana Suomen juhlallisesta tunnelmasta Suvivirsineen. Kaikki olivat tavallisissa arkivaatteissa ja juhlassa oli tarkoitus pitää hauskaa. Hauskaa kyllä olikin. Oppilaat esittivät itsetekemiään tanssiesityksiä ja kuudesluokkalaiset esittivät vauhdikkaan Abba-musikaalin. Täällä on niin kiva kun pojatkin tanssivat ihan innoissaan. Ja muutakin kuin breakdancea. Tapohin myös kuuluu, että esikoulun päättävät sekä yläasteelle lähtevät kuudesluokkalaiset saavat päähänsä mustat hatut ja viitat, kuten yliopiston päättävät jenkeissä.

Tässä vedetään Abbaa...

Dancing queen...

Esikoulun päättäneet hattuineen ja todistuksineen

Kuudesluokkalaisten äidit olivat tehneet omat sanat biisin nimeltä Ai se eu te pego...:D toivottaen oppilaille onnea yläkouluun siirtymiseen. Tanssi oli alkuperäinen ja jokaisella oli t-paidassaan oman lapsensa nimi.

Kuudesluokkalaiset hattuineet ja viitoineen olivat kuin suoraan Harry Potterista...

Tässä vielä linkki videoon, jonka tein koululle jäähyväisiksi.

http://www.youtube.com/watch?v=yRBsDuGCI6I

Team Savonlinna kohteessa

Taas on blogi vähän jäljessä todellisuudesta... Reilu viikko sitten Ms. Mallorca vastaanotti pitkään ja hartaasti odotettuja vieraita. Essi, Tuija ja Aino saapuivat tänne torstaina 14.6 ja olivat täällä neljä päivää ja suuntasivat sitten vielä Barcelonaan muutamaksi päiväksi.

Lomailu alkoi heti hyvissä merkeissä kun ensin aamupäivällä Essi sai tietää saaneensa töitä koko ensi vuodeksi ja sitten heti muutaman tunnin päästä tuli soitto mulle. :) Hyvä me! Juhlistettiin sitten vähän uusia työpaikkoja ja kesälomaa (joillakin kun sellainen on...) ja käytiin katsomassa futista. Brittejä täynnä olevassa baarissa kannatimme ujosti länsinaapuria, joka kuitenkin sitten hävisi pelin.

Havanna- baarissa futista katsomassa

Perjantaina pyörimme täällä Palmassa auringosta, ruuasta ja juomasta nauttien ja lauantaina sitten autoilimme saaren kaakkoisosaan. Ensin kävimme pienessä Cala Fiquera- nimisessä kylässä, jossa oli kauniit näkymät. Sen jälkeen oli tarkoitus mennä Mondragó rannalle, joka on aivain samanimisen luonnonpuiston läheisyydessä. Löysimme luonnonpuiston, mutta ranta jäi arvoitukseksi. Oli varmaankin lähellä, mutta lähellä oli myös toinen monien ihmisten suosittelema ranta S'Amarador, johon sitten menimme.

Cala Fiquera

Tuija ja Essi Cala Fiquerassa

Kran turismo ja Cala S'Amarador

Sunnuntaina oli tarkoitus mennä ehkä yhdelle saaren parhaista rannoista, Cala Varques, mutta yllätys yllätys, emme taaskaan löytäneet perille. Lähdimme kahdella autolla Miriamin ja Lucan kanssa ja aamulla vielä kysyin, osaavatko he sinne... Noh, aikamoisen pyörimisen jälkeen päädyimme ihan kivalle pienelle rannalle, joka oli hotellien läheisyydessä. Väkeä ei ollut liikaa, mutta meressä oli hirveästi levää. Kyllä vähän harmitti. Reissulta jäi kuitenkin käteen 7 euron aurinkovarjo, joka tuli varmasti tarpeeseen.


Tässä nyt nämä tärkeimmät. Lisättäköön vielä, että Papupeliä ei pelattu kuin kerran, mutta sitä pelattiin sitäkin kiihkeämmin. Ja pitää kai vielä mainita, että Essi voitti.:D

Lähipäivinä luvassa postaus ainakin viimeisistä koulupäivistä ja mahdollisesti muustakin.

Leirikoulua Alcudiassa

Huh, olihan leirikoulu! Aikamoista menoa vaikkakin vain kaksi päivää. Olin siis viidesluokkalaisten kanssa leirikoulussa Alcudiassa. Majoituimme "leirikeskuksessa", jossa järjestetään aktiviteettileirejä koululaisille. Leirikeskuksen ohjaajat vastasivat kaikista aktiviteeteista ja muusta leiriohjelmasta. Silti meitä oli mukana kolme aikuista; luokan oma opettaja Cristina, apulaisrehtori Isabel ja minä. Ihmettelinkin Cristinalle, että mitä ihmettä me sitten siellä teemme. Kuulemma otetaan kaksi päivää rennosti.

Näkymiä leirikeskuksesta.

Noh, saavuimme leirikeskukseen tiistaiaamuna ja kun huoneet oli jaettu, oppilaat lähtivät ohjaajien matkaan ja Cristina sanoi, että me voidaan nyt lähteä tästä kaljalle. Selvä. :D Sen jälkeen suuntasimme rannalle, jossa oppilaat olivat uimassa ja kokeilemassa melomista. Mäkin pääsin melomaan, vaikka alunperin olin kuullut, että leirin järjestäjät ovat tiukkoja siitä, että aktiviteetit ovat vain oppilaille. Meloimme kolmen hengen kajakeilla jonkin matkan päähän rannasta ja sitten oli luvassa vähän pelleilyä. Jokaisen piti vuorollaan nousta seisomaan kajakissa ja tanssia Macarenaa. Lopuksi kaikkien piti nousta seisomaan ja totta kai kajakki kippasi ja putosimme veteen. Oppilailla oli melomisen lisäksi ohjelmassa mm. seinäkiipeilyä, jousiammuntaa ja muuta kisailua.

Rannalla ja melomassa

Sain opetettua tytöt melomaan, vaikka aluksi siitä ei meinannut tulla mitään.

Oppilaat söivät illallista puoli yhdeksän aikaan ja meidänkin oli tarkoitus syödä leirikeskuksessa, mutta opettajat olivat, että ei ei, me lähdetään ulos syömään. Valvoimme ruokailua ehkä n. 15 minuuttia ja lähdimme sen jälkeen Port de Alcudiaan. Se oli muuten ensimmäinen paikka, jonka vähän niin kuin muistin täältä Mallorcalta. Olen siis ollut siellä joskus pienenä 90-luvun alussa porukoiden kanssa. Muistin ison puisen laiturin ja sillan sekä rantatien baareineen. Taitaa olla jotain kuvia sieltä laiturilta, jossa syömme Jussin kanssa jätskiä.

Söimme ihan kivassa ravintolassa mustekalaa, simpukoita ja katkarapuja valkosipulissa. Siinä sivussa meni sitten kaksi pulloa valkkaria kolmeen naiseen... Ehdotin ensimmäisen pullon jälkeen vettä, mutta se ei saanut kannatusta. Syömisen jälkeen kävelimme ympäriinsä rantakatua ja nämä +50 työkaverini saivat päähänsä mennä istumaan lasten hevoskaruselliin ja hetkeä myöhemmin keksivät myös laittaa karusellin pyörimään! Tilanteesta lähti sitten kuvamateriaalia ja hupaisia what's up viestejä rehtorille. Sitten mentiin vielä drinkeille. Olimme varmaan mielenkiintoinen porukka Alcudian yössä tiistai-iltana urheilusandaaleissa ja rantavaatteissa. Ja kaiken tämän jälkeen apulaisrehtori ajaa hurautti meidät takaisin leirikeskukseen. En vieläkään voi käsittää, miksi niin monet ihmiset (kaikki) ajavat täällä kännissä. Välillä tuntuu, ettei ihmisillä ole mitään moraalia. Niin tässä kuin monessa muussakin asiassa. Pääsimme kuitenkin elävinä ja ilman sakkoja perille. Ajoimme nimittäin melkein koko matkan poliisiauton perässä kapeaa rantatietä.

Kuten leirikoulumeininkiin kuuluu oppilaat eivät malttaneet nukkua ja pitivät meteliä vielä puolen yön jälkeen. Kun tulimme takaisin leirikeskukseen kiertelimme käytäviä ja huoneita ajattelimme, että no hyvä, hiljaista on. Sitten kurkkasin vähän paremmin yhteen huoneeseen ja tajusin, että lapset eivät olekaan meidän koulun oppilaita... Olimme väärässä kerroksessa.:D Kerrosta ylempänä olikin sitten hirveä kikatus ja hulina. Leiriohjaajat olivat valvoneet oppilaita siihen asti, mutta lähteneet juuri hetki sitten. Yksiä pelotti ja toisella oli koti-ikävä ja yhdet elämöivät muuten vaan. Perussettiä. Lisäksi illalla huomasimme, että puoli luokkaa oli polttanut auringossa naamansa ja selkänsä ja niinpä seuraavana aamuna oli ohjelmassa joukkorasvaus. Aikamoista touhua koko leiri, mutta kivaa oli.

Toiset lähtee, toiset jää

Edellisellä viikolla sain jälleen vierailijan Suomesta. Maikku rantautui saarelle torstaina ja viihtyi Calle Nordin viiden tähden bed and breakfast majoituksessa viikon verran. Viikonloppuna voukrasimme jälleen auton ja kas kummaa, powerful Micra again... Tällä kertaa sentään kaikissa renkaissa oli ilmaa.

Alcudia

Launtaina suuntasimme saaren pohjoisosaan Alcudian kylään ja sieltä jatkoimme kohti Formentoria. Formentoriin vievät tiet ovat todella mutkaisia vuoristoteitä, mutta onneksi ne ovat hyvässä kunnossa. Maikkukin joutui rattiin, koska en olisi halunnut olla kuskina koko ajan.

Playa de Formentor oli ihan mahtava ranta! Ainoastaan parkkimaksu oli aika syvältä. 10 euroa!!! Varmaan porukka maksaa mitä vaan,  kun on sinne asti päässyt eikä takaisinkaan viitsi kääntyä. Vähän kyllä jäin miettimään, että eikö muka mitään muuta paikkaa ollut...

Takaisin Palmaan ajoimme saaren länsirannikkoa pitkin, jossa pysähdyimme Sa Calobra- näköala paikassa. Sa Calobra on pieni lahti Serra de Tramuntanan kyljessä ja sitä ympäröivät paikoin 200 metriä korkeat kalliot. Kallioiden ansiosta paikalla on luonnostaan hyvä akustiikka ja siellä järjestetään kesäisin konsertteja.

Tie Sa Calobraan oli mutkainen... (kuva: Wikipedia)

Sa Calobra

Sa Calobran korkeita seinämiä. Veden ollessa korkeammlla se ulottuu tänne asti.

Playa de Formentor ja turisti Suomesta :)

Sunnuntaina ajelimme saaren lounaisosaan, jossa on useita hyviä rantoja. Yritimme alun perin mennä Es Caragol nimiselle rannalle, mutta ajoimme vähän harhaan. Päätimme sitten mennä Es Carbó rannalle, jota ihmiset olivat myös suositelleet.

Viikonlopun autoilun jälkeen viime viikko kului Palmassa kierrellessä ja ravintoloissa herkutellessa. Maikku lähti Suomeen torstaina ja perjantai-iltana oli aika hyvästellä Italis, yksi parhaista kavereistani täällä. Monet amerikkalaisista lähtevät nyt kesäkuun alussa. Italis olisi kyllä saanut pysyä täällä vähän pidempään. Olemme viettäneet niin paljon aikaa isommalla porukalla, että oikeasti läheisempiä kavereita on vain muutama. Ulkomailla kavereista tulee ehkä eri kielestä huolimatta nopeammin läheisiä kuin kotimaassa, koska kaikilta puuttuu täällä perhe ja muut läheiset ihmiset. Vuoden aikana kaikilla meillä on ollut joitain ongelmia ja vastoinkäymisiä, joita on täällä yhdessä ratkottu. Ja tietysti yhdessä on koettu kaikkea kivaa ja ikimuistoista. Lisäksi jäähyväisiin liittyy aina se tunne, että näitä ihmisiä ei välttämättä näe enää koskaan. No enpä ole vielä jenkeissä käynyt, niin onpa nyt syy mennä sinnekin.:)

Itsekin olen vähän miettinyt lähtemistä. Nimittäin tästä kämpästä. Edelleenkin. Jäljellä on enää kaksi kuukautta, mutta en tiedä jaksanko tätä. Kissan tilanne on edelleen surkea ja siivous mättää. Olemme edelleen hyvissä väleissä kämppisten kanssa ja olen sanonut Miriamille kissasta ja muistakin asioista, mutta mikään ei muutu. Tällä viikolla kissa on taas kussut ja paskonut suihkukoppiin, koska sen hiekkalaatikko on niin likainen. Miriam jättää keittiöön tiskiä varmaan luottaen, että joku ne tiskaa kuitenkin. Ja niinhän ne pitää tiskatakin, jos meinaa itse laittaa ruokaa ja syödä. Olen myös pyytänyt, että tuhkakupin tuhkia ei heitettäisi tiskien päälle lavuaariin. Ja että siteet ym. kääritään paperiin eikä heitetä roskiin sellaisenaan. Kukaan muu kun ei tunnu täällä roskapusseja vaihtavan. Näistä asioista ei todellakaan ole kiva huomautella ja vähitellen se alkaa nakertaa välejämme. En vaan enää tiedä mitä tehdä.