Muutoksia

Jaahas... mistähän sitä aloittaisi...? No, koulun loppumisen jälkeen oli viikko lomaa, joka kului ihan täällä Palmassa hengailessa ja asioita hoidellessa. Sen jälkeen aloitin työt englanninkielisillä kesäleireillä ja sain vieraakseni herkkuserkun Suomesta. Ja sitten otinkin loparit, aikaistin Suomeen paluutani kahdella viikolla ja nautin viimeisistä viikoistani lomaillen.:)

Kuten jo aikaisemmin kavereiltani tiesin, työpaikamme ei ollut kovin hehkeä ja asioita hoidettiin erittäin huonosti. Tämän olin huomannut jo ennen varsinaisten töiden aloittamista, mutta ajattelin että kyllä neljä viikkoa aina menee. Meillä oli viikoittain n. kahden tunnin mittaisia "koulutuksia", jotka aloitettiin aina n. 20-30 minuuttia myöhässä eikä niissä tehty mitään järkevää. Eikä niistä tietenkään maksettu palkkaa. Sen lisäksi ryhmääni vaihdettiin kolme kertaa. Alunperin ryhmäni oli 6-7 vuotiaat, sitten 4-5 vuotiaat ja lopuksi 7-12 vuotiaat. Suunnittelin siis leirit, materiaalit ja aikataulut kolmeen kertaan. Ensimmäisellä viikolla meillä ei ollut nimilistoja lapsista eikä vanhempien yhteystietoja. Kenelläkään ei myöskään ollut työsopimusta. Meillä ei ollut mitään ensiaputarvikkeita, koska ko. yrityksellä oli "sääntö" ettemme saa tehdä mitään, ainoastaan soittaa vanhemmille. Siis aivan käsittämätöntä!! Tottakai jo ensimmäisinä päivinä sattui kaikenlaista, yksi juoksi futismaalia päin ja sai kuhmun päähänsä, yksi kaatui ja toinen oksensi...

Viimeinen niitti itselleni oli maanantaista perjantaihin kestävä leiri, jossa oltiin yötä. Minua pyydettiin menemään viikoksi tälle leirille ja jatkamaan sitten taas omassani. Tämä yön yli leiri toteutettiin Bunyolan kyllässä maaseudulla. Leiri oli niin fiasko, että lapsetkin sanoivat, että meitä on huijattu. Paikan piti olla "farmi" ja siellä piti olla eläimiä. No, neljä kanaa... Oppilailla piti olla seikkailu-urheilua joka aamupäivä, sitä olikin vain keskiviikkona. Uima-allas oli juu, mutta sitäkin saimme käyttää vain tunnin illalla kuudelta. Meillä ei ollut mitään kunnollista sisätilaa tunteja varten ja ulkona oli 35 asteen helle. Lisäksi järjestäjät eivät olleet tilanneet meille ollenkaan välipaloja ja ruokailujen kanssa oli muitakin ongelmia. Ryhmä oli ihan älytön. Oppilaita oli vain 8, pojat olivat 7-9 vuotiaita ja lisäksi kaksi 12-vuotiasta tyttöä. Kaikkien englanti todella heikko. Keksi siinä sitten aktiviteetteja. Meitä oli leirillä kaksi aikuista, minä ja avustaja, ja hän sai jo puolen päivän aikaan tarpeekseen ja soitti lähtevänsä. Sitten soitin minäkin ja otin samalla loparit koko paikasta. Ei vaan enää motivaatio riittänyt töyskentelemään näissä olosuhteissa alle 7 euron tuntipalkalla... Varsinkin kun ensi kuussa alkaa jo ihan oikeat työt Suomessa.

Nyt sitten lomailua ja rantaa ja vielä viimeinen vieraskin. Kaverini Adri Barcelonasta on aina ajoissa asialla ja ilmoitti eilen tulevansa tänne tänään. :D

Viimeiset koulupäivät

Koulu siis loppui viikko sitten perjantaina eli 22.6. Tällä viikolla olen lomaillut ja yrittänyt järjestellä kaikenmoisia asioita. Jos täällä edes joku asioiden hoitaminen joskus sujuisi ongelmitta... Se on vähän niin kuin päivä per toimisto, turha kuvitellakaan saavansa hoidettua useampaa asiaa samana päivänä.

Suurinta päänvaivaa on kuitenkin aiheuttanut Comenius-raportti, joka ei sinänsä ole iso homma, mutta kolmannen täyttämiskerran jälkeen alkoi jo hermot mennä. Miten sattuikaan, että ovat lähettäneet minulle jo kaksi kertaa väärän PDF-pohjan. Ja että kukaan ei vastaa sähköposteihini ja loppujen lopuksi joudun soittamaan Suomeen. Ai sulla onkin sellainen testiversio, jota ei voi täyttää. No niinpä. Raporttihan piti tosiaan palauttaa tällä viikolla, jotta saa viimeisen kuukauden apurahan heinäkuun aikana. Täytyy kyllä sanoa, että todella surkea systeemi. Sain edellisen kerran kuukausiapurahan eli 800 euroa toukokuun alussa ja siitä pitäisi maksaa kolmen kuukauden vuokra ja elääkin. Wtf? En vaan käsitä miten tämä on ajateltu.

Viimeisinä koulupäivinä sain oppilailta ison kasan piirustuksia ja muita pikkulahjoja. Kolmas- ja neljäsluokkalaiset olivat piirtäneet omat kuvansa ja lahjoittivat minulle niistä tehdyt "kirjat" terveisineen. Olin lukuvuoden aikana eniten tekemisissä kolmannen ja viidennen luokan oppilaiden kanssa ja heidän kanssaan viimeinen koulupäivä ja hyvästeleminen oli haikeaa. Kolmasluokkalaiset tulivat vuorotellen luokan eteen sanomaan terveisensä ja toivotuksensa. Olivat myös huolissaan että tykkäisin uusista oppilaistani enemmän kuin heistä.:) Sain niin paljon hikisiä halauksia ja pusuja ja hyvä etten kaatunut kun kaikki hyökkäsivät halaamaan yhtä aikaa. Olisivat kuulemma lähteneet matkalaukussani Suomeen, vaikka siellä onkin kylmä. Näistä jäähyväisistä on hauskoja kuvia, mutta en ole niitä vielä saanut. Lisäilen niitä sitten tänne.

Perjantaina päivällä oli kevätjuhla ja tunnelma oli kyllä kaukana Suomen juhlallisesta tunnelmasta Suvivirsineen. Kaikki olivat tavallisissa arkivaatteissa ja juhlassa oli tarkoitus pitää hauskaa. Hauskaa kyllä olikin. Oppilaat esittivät itsetekemiään tanssiesityksiä ja kuudesluokkalaiset esittivät vauhdikkaan Abba-musikaalin. Täällä on niin kiva kun pojatkin tanssivat ihan innoissaan. Ja muutakin kuin breakdancea. Tapohin myös kuuluu, että esikoulun päättävät sekä yläasteelle lähtevät kuudesluokkalaiset saavat päähänsä mustat hatut ja viitat, kuten yliopiston päättävät jenkeissä.

Tässä vedetään Abbaa...

Dancing queen...

Esikoulun päättäneet hattuineen ja todistuksineen

Kuudesluokkalaisten äidit olivat tehneet omat sanat biisin nimeltä Ai se eu te pego...:D toivottaen oppilaille onnea yläkouluun siirtymiseen. Tanssi oli alkuperäinen ja jokaisella oli t-paidassaan oman lapsensa nimi.

Kuudesluokkalaiset hattuineet ja viitoineen olivat kuin suoraan Harry Potterista...

Tässä vielä linkki videoon, jonka tein koululle jäähyväisiksi.

http://www.youtube.com/watch?v=yRBsDuGCI6I

Team Savonlinna kohteessa

Taas on blogi vähän jäljessä todellisuudesta... Reilu viikko sitten Ms. Mallorca vastaanotti pitkään ja hartaasti odotettuja vieraita. Essi, Tuija ja Aino saapuivat tänne torstaina 14.6 ja olivat täällä neljä päivää ja suuntasivat sitten vielä Barcelonaan muutamaksi päiväksi.

Lomailu alkoi heti hyvissä merkeissä kun ensin aamupäivällä Essi sai tietää saaneensa töitä koko ensi vuodeksi ja sitten heti muutaman tunnin päästä tuli soitto mulle. :) Hyvä me! Juhlistettiin sitten vähän uusia työpaikkoja ja kesälomaa (joillakin kun sellainen on...) ja käytiin katsomassa futista. Brittejä täynnä olevassa baarissa kannatimme ujosti länsinaapuria, joka kuitenkin sitten hävisi pelin.

Havanna- baarissa futista katsomassa

Perjantaina pyörimme täällä Palmassa auringosta, ruuasta ja juomasta nauttien ja lauantaina sitten autoilimme saaren kaakkoisosaan. Ensin kävimme pienessä Cala Fiquera- nimisessä kylässä, jossa oli kauniit näkymät. Sen jälkeen oli tarkoitus mennä Mondragó rannalle, joka on aivain samanimisen luonnonpuiston läheisyydessä. Löysimme luonnonpuiston, mutta ranta jäi arvoitukseksi. Oli varmaankin lähellä, mutta lähellä oli myös toinen monien ihmisten suosittelema ranta S'Amarador, johon sitten menimme.

Cala Fiquera

Tuija ja Essi Cala Fiquerassa

Kran turismo ja Cala S'Amarador

Sunnuntaina oli tarkoitus mennä ehkä yhdelle saaren parhaista rannoista, Cala Varques, mutta yllätys yllätys, emme taaskaan löytäneet perille. Lähdimme kahdella autolla Miriamin ja Lucan kanssa ja aamulla vielä kysyin, osaavatko he sinne... Noh, aikamoisen pyörimisen jälkeen päädyimme ihan kivalle pienelle rannalle, joka oli hotellien läheisyydessä. Väkeä ei ollut liikaa, mutta meressä oli hirveästi levää. Kyllä vähän harmitti. Reissulta jäi kuitenkin käteen 7 euron aurinkovarjo, joka tuli varmasti tarpeeseen.


Tässä nyt nämä tärkeimmät. Lisättäköön vielä, että Papupeliä ei pelattu kuin kerran, mutta sitä pelattiin sitäkin kiihkeämmin. Ja pitää kai vielä mainita, että Essi voitti.:D

Lähipäivinä luvassa postaus ainakin viimeisistä koulupäivistä ja mahdollisesti muustakin.

Leirikoulua Alcudiassa

Huh, olihan leirikoulu! Aikamoista menoa vaikkakin vain kaksi päivää. Olin siis viidesluokkalaisten kanssa leirikoulussa Alcudiassa. Majoituimme "leirikeskuksessa", jossa järjestetään aktiviteettileirejä koululaisille. Leirikeskuksen ohjaajat vastasivat kaikista aktiviteeteista ja muusta leiriohjelmasta. Silti meitä oli mukana kolme aikuista; luokan oma opettaja Cristina, apulaisrehtori Isabel ja minä. Ihmettelinkin Cristinalle, että mitä ihmettä me sitten siellä teemme. Kuulemma otetaan kaksi päivää rennosti.

Näkymiä leirikeskuksesta.

Noh, saavuimme leirikeskukseen tiistaiaamuna ja kun huoneet oli jaettu, oppilaat lähtivät ohjaajien matkaan ja Cristina sanoi, että me voidaan nyt lähteä tästä kaljalle. Selvä. :D Sen jälkeen suuntasimme rannalle, jossa oppilaat olivat uimassa ja kokeilemassa melomista. Mäkin pääsin melomaan, vaikka alunperin olin kuullut, että leirin järjestäjät ovat tiukkoja siitä, että aktiviteetit ovat vain oppilaille. Meloimme kolmen hengen kajakeilla jonkin matkan päähän rannasta ja sitten oli luvassa vähän pelleilyä. Jokaisen piti vuorollaan nousta seisomaan kajakissa ja tanssia Macarenaa. Lopuksi kaikkien piti nousta seisomaan ja totta kai kajakki kippasi ja putosimme veteen. Oppilailla oli melomisen lisäksi ohjelmassa mm. seinäkiipeilyä, jousiammuntaa ja muuta kisailua.

Rannalla ja melomassa

Sain opetettua tytöt melomaan, vaikka aluksi siitä ei meinannut tulla mitään.

Oppilaat söivät illallista puoli yhdeksän aikaan ja meidänkin oli tarkoitus syödä leirikeskuksessa, mutta opettajat olivat, että ei ei, me lähdetään ulos syömään. Valvoimme ruokailua ehkä n. 15 minuuttia ja lähdimme sen jälkeen Port de Alcudiaan. Se oli muuten ensimmäinen paikka, jonka vähän niin kuin muistin täältä Mallorcalta. Olen siis ollut siellä joskus pienenä 90-luvun alussa porukoiden kanssa. Muistin ison puisen laiturin ja sillan sekä rantatien baareineen. Taitaa olla jotain kuvia sieltä laiturilta, jossa syömme Jussin kanssa jätskiä.

Söimme ihan kivassa ravintolassa mustekalaa, simpukoita ja katkarapuja valkosipulissa. Siinä sivussa meni sitten kaksi pulloa valkkaria kolmeen naiseen... Ehdotin ensimmäisen pullon jälkeen vettä, mutta se ei saanut kannatusta. Syömisen jälkeen kävelimme ympäriinsä rantakatua ja nämä +50 työkaverini saivat päähänsä mennä istumaan lasten hevoskaruselliin ja hetkeä myöhemmin keksivät myös laittaa karusellin pyörimään! Tilanteesta lähti sitten kuvamateriaalia ja hupaisia what's up viestejä rehtorille. Sitten mentiin vielä drinkeille. Olimme varmaan mielenkiintoinen porukka Alcudian yössä tiistai-iltana urheilusandaaleissa ja rantavaatteissa. Ja kaiken tämän jälkeen apulaisrehtori ajaa hurautti meidät takaisin leirikeskukseen. En vieläkään voi käsittää, miksi niin monet ihmiset (kaikki) ajavat täällä kännissä. Välillä tuntuu, ettei ihmisillä ole mitään moraalia. Niin tässä kuin monessa muussakin asiassa. Pääsimme kuitenkin elävinä ja ilman sakkoja perille. Ajoimme nimittäin melkein koko matkan poliisiauton perässä kapeaa rantatietä.

Kuten leirikoulumeininkiin kuuluu oppilaat eivät malttaneet nukkua ja pitivät meteliä vielä puolen yön jälkeen. Kun tulimme takaisin leirikeskukseen kiertelimme käytäviä ja huoneita ajattelimme, että no hyvä, hiljaista on. Sitten kurkkasin vähän paremmin yhteen huoneeseen ja tajusin, että lapset eivät olekaan meidän koulun oppilaita... Olimme väärässä kerroksessa.:D Kerrosta ylempänä olikin sitten hirveä kikatus ja hulina. Leiriohjaajat olivat valvoneet oppilaita siihen asti, mutta lähteneet juuri hetki sitten. Yksiä pelotti ja toisella oli koti-ikävä ja yhdet elämöivät muuten vaan. Perussettiä. Lisäksi illalla huomasimme, että puoli luokkaa oli polttanut auringossa naamansa ja selkänsä ja niinpä seuraavana aamuna oli ohjelmassa joukkorasvaus. Aikamoista touhua koko leiri, mutta kivaa oli.

Toiset lähtee, toiset jää

Edellisellä viikolla sain jälleen vierailijan Suomesta. Maikku rantautui saarelle torstaina ja viihtyi Calle Nordin viiden tähden bed and breakfast majoituksessa viikon verran. Viikonloppuna voukrasimme jälleen auton ja kas kummaa, powerful Micra again... Tällä kertaa sentään kaikissa renkaissa oli ilmaa.

Alcudia

Launtaina suuntasimme saaren pohjoisosaan Alcudian kylään ja sieltä jatkoimme kohti Formentoria. Formentoriin vievät tiet ovat todella mutkaisia vuoristoteitä, mutta onneksi ne ovat hyvässä kunnossa. Maikkukin joutui rattiin, koska en olisi halunnut olla kuskina koko ajan.

Playa de Formentor oli ihan mahtava ranta! Ainoastaan parkkimaksu oli aika syvältä. 10 euroa!!! Varmaan porukka maksaa mitä vaan,  kun on sinne asti päässyt eikä takaisinkaan viitsi kääntyä. Vähän kyllä jäin miettimään, että eikö muka mitään muuta paikkaa ollut...

Takaisin Palmaan ajoimme saaren länsirannikkoa pitkin, jossa pysähdyimme Sa Calobra- näköala paikassa. Sa Calobra on pieni lahti Serra de Tramuntanan kyljessä ja sitä ympäröivät paikoin 200 metriä korkeat kalliot. Kallioiden ansiosta paikalla on luonnostaan hyvä akustiikka ja siellä järjestetään kesäisin konsertteja.

Tie Sa Calobraan oli mutkainen... (kuva: Wikipedia)

Sa Calobra

Sa Calobran korkeita seinämiä. Veden ollessa korkeammlla se ulottuu tänne asti.

Playa de Formentor ja turisti Suomesta :)

Sunnuntaina ajelimme saaren lounaisosaan, jossa on useita hyviä rantoja. Yritimme alun perin mennä Es Caragol nimiselle rannalle, mutta ajoimme vähän harhaan. Päätimme sitten mennä Es Carbó rannalle, jota ihmiset olivat myös suositelleet.

Viikonlopun autoilun jälkeen viime viikko kului Palmassa kierrellessä ja ravintoloissa herkutellessa. Maikku lähti Suomeen torstaina ja perjantai-iltana oli aika hyvästellä Italis, yksi parhaista kavereistani täällä. Monet amerikkalaisista lähtevät nyt kesäkuun alussa. Italis olisi kyllä saanut pysyä täällä vähän pidempään. Olemme viettäneet niin paljon aikaa isommalla porukalla, että oikeasti läheisempiä kavereita on vain muutama. Ulkomailla kavereista tulee ehkä eri kielestä huolimatta nopeammin läheisiä kuin kotimaassa, koska kaikilta puuttuu täällä perhe ja muut läheiset ihmiset. Vuoden aikana kaikilla meillä on ollut joitain ongelmia ja vastoinkäymisiä, joita on täällä yhdessä ratkottu. Ja tietysti yhdessä on koettu kaikkea kivaa ja ikimuistoista. Lisäksi jäähyväisiin liittyy aina se tunne, että näitä ihmisiä ei välttämättä näe enää koskaan. No enpä ole vielä jenkeissä käynyt, niin onpa nyt syy mennä sinnekin.:)

Itsekin olen vähän miettinyt lähtemistä. Nimittäin tästä kämpästä. Edelleenkin. Jäljellä on enää kaksi kuukautta, mutta en tiedä jaksanko tätä. Kissan tilanne on edelleen surkea ja siivous mättää. Olemme edelleen hyvissä väleissä kämppisten kanssa ja olen sanonut Miriamille kissasta ja muistakin asioista, mutta mikään ei muutu. Tällä viikolla kissa on taas kussut ja paskonut suihkukoppiin, koska sen hiekkalaatikko on niin likainen. Miriam jättää keittiöön tiskiä varmaan luottaen, että joku ne tiskaa kuitenkin. Ja niinhän ne pitää tiskatakin, jos meinaa itse laittaa ruokaa ja syödä. Olen myös pyytänyt, että tuhkakupin tuhkia ei heitettäisi tiskien päälle lavuaariin. Ja että siteet ym. kääritään paperiin eikä heitetä roskiin sellaisenaan. Kukaan muu kun ei tunnu täällä roskapusseja vaihtavan. Näistä asioista ei todellakaan ole kiva huomautella ja vähitellen se alkaa nakertaa välejämme. En vaan enää tiedä mitä tehdä.

El poder del Micra

Viime viikonloppuna vuokrattiin vihdoinkin auto! Siitä on ollut puhetta jo useamman kerran ja nyt sitten koitti sopiva tilaisuus. Koska jenkit eivät osaa ajaa manuaalivaihteilla ja englantilaiset ajavat väärällä puolella tietä, lupauduin itse kuskiksi. Mallorcalla on ihan suht helppo ajaa, tiet ovat hyvässä kunnossa eikä liikennettä ole kovin paljon. Palmassa en tosin halua ajaa. Täältä onkin kätevintä ottaa bussi lentokentälle ja vuokrata auto sieltä. Auton vuokra yhdeksi päiväksi oli 37e + bensat. Ei siis kovin paha.

Candepera mercado medieval

Suuntasimme saaren itärannikolle, jossa oli keskiaikaiset markkinat Candepera nimisessä kylässä. Kylä oli todella kaunis ja markkinat täyttivät lähes koko kylän kadut ja kujat. Markkinat ulottuivat kukkulan laella sijaitsevaan keskiaikaiseen linnaan, jossa järjestettiin myös jousiammuntanäytöksiä ja myöhemmin illalla ilotulitus. Ja arvatkaa kuinka helppoa oli etsiä  parkkipaikkaa...:D Täällä ei tosiaan selviä edes yhden päivän autoilusta ilman taskuparkkia ja muita älyttömän ahtaita paikkoja. My personal hell...

Juoma + muki 2e

Markkinoiden jälkeen löysimme vähän sattumalta läheiselle rannalle. Ranta oli täynnä örveltäviä britti- ja saksalaisturisteja... Kymmennen minuutin jälkeen kaverini totesi, et jaa-a, en olekaan vähään aikaan nähnyt yhtä idioottia porukkaa. Olimme kuitenkin jonkin aikaa rannalla ja kävimme uimassakin pari kertaa. Vesi on edelleenkin melko kylmää.

Hollie, Italis ja Mary matkalla rannalle

Cala Agulla

Sunnuntaikin oli melko mielenkiintoinen päivä. Päätin osallistua vapaaehtoistyöhön puutarhalla. Itsehän olen suorastaan viherpeukaloiden eliittiä ja kasvisanasto oli älyttömän hyvin hallussa myös espanjaksi... Ensin keräsin sipuleita, persilijaa ja salaattia ja sitten istutin jotain tunnistamattomiksi jääneitä yrttejä. Ihan kivaa oli, mutta en ehkä omaa kasvimaata tarvitse ihan hetkeen...

Hortonomi...

Comenius- vierailijoita

Comenius- vierailijoiden kanssa Alcudiassa.

Koulullamme vierailee näinä päivinä opettajia viidestä eri Euroopan maasta: Italiasta, Itävallasta, Englannista, Saksasta ja Suomesta. Vierailijat saapuivat eilen lauantaina ja ovat täällä keskiviikkoon asti. Suomesta tulleet opettajat ovat Kuopiosta ja heti aluksi sanoivat, että no ei kyllä uskoisi, että sä olet suomalainen...:D

Sineun markkinoilla. Vettä satoi niin että kaikilla oli vähintäänkin litimärät kengät. Kuvassa Rebecca ja Carme, joka on aivan ihana opettaja.:)

Kokoonnuimme aamulla kymmeneltä hotellilla, jossa vierailijat majoittuvat. Sieltä jatkoimme autoilla Sineu- nimiseen kylään, jossa on aina sunnuntaisin markkinat. Harmi vaan, että vettä tuli koko päivän enemmän tai vähemmän. Markkinoilla oli tungosta ja sateenvarjojen kanssa kulkeminen oli vähän hankalaa. Hukkasimme osan porukastakin muutamaan kertaan ja sateen yltyessä päätimme suunnata autoille ja kohti Alcudiaa.

Olimme varanneet pöydän paella-ravintolasta Alcudian hiekkarannalta. Olisi ollut huomattavasti kivempaa nauttia rantalounaasta aurinkoisella säällä... Paella oli kyllä loistavaa.

Alcudian hiekkaranta on 14 km pitkä.

Paella mixta

Jälkiruoka!

Alcudian kylästä

Alcudian kylään tutustumisen jälkeen lähdimme takaisin Palmaan. Sää oli jo huomattavasti parempi ja vierailimme vielä Bellverin linnassa. Oli kyllä kiva ja mielenkiintoinen päivä.

Työtä tekevälle

Työnhaku on tuottanut sen verran tulosta, että sain täältä kesätöitä ja jään siis tänne vielä heinäkuuksi. Luvassa lasten englanninkielisiä kesäleirejä huonolla palkalla...:)

Lisäksi suosittelen Comenius-projektiin osallistumista kaikille, jotka haluavat seuraavana vuonna jäädä ilman töitä Suomessa. Hienoa, että lähtee ulkomaille kehittämään ammatti- ja kielitaitoaan ja palkkiona siitä karsitaan pois kaikista työpaikoista. "Edellytämme hakijalta aitoa kiinnostusta kehittyä tieto- ja viestintäteknologian opetuskäytössä." Mutta työhaastattelu ei onnistu skypen välityksellä. Kiitos ja näkemiin.

Taas kipeänä...

Kaverin synttäri-illallinen intialaisessa ravintolassa vaihtui juuri Elovenaan kotona. Great.

En tiedä, olenko koskaan ollut näin paljon kipeänä kuin tämän vuoden aikana. Tämä on jo ainakin kolmas tai neljäs kerta joulun jälkeen, kun olen kipeä tai tulossa kipeäksi. Nenä ihan tukossa ja kuumetta. Onkohan mulla joku allergia? Ei ole kyllä ikinä ollut eikä täällä ole pahemmin puitakaan...

Ensimmäinen kuva pennuista.

Töiden jälkeen nukuin n. kolme tuntia. Jätin espanjan tunnit väliin ja olen vaan jumittanut täällä kotona. Aina välillä olen käynyt katselemassa pikkukissojen touhuja. Miriamin kissa sai pentuja reilu pari viikkoa sitten. Pentuja on kolme ja ne on tosi söpöjä.:] Pysyvät ainakin vielä toistaiseksi kiltisti laatikossaan.

Ne on ihan hassuja :) Ei oikein vielä koordinaatio hallussa.

L'auberge Espagnole

Jos joku ei ole tuon nimistä leffaa nähnyt, niin suosittelen.:) Suomennettuna siis Espanjalainen kimppakämppä. Ja tämä siis aihe, josta haluan tänään avautua...

Meitä on siis täällä kämpässä kolme ja heti näin alkuun todettakoon, että tämä on ylivoimaisesti paras ja ainakin tähän mennessä vähiten ongelmia aiheuttanut espanjalainen kimppakämppä. Samaan hengenvetoon lisättäköön, että tämä on silti 100% varmasti viimeinen kerta kun asun kimppakämpässä.

Kuten arvata saattaa yhteisasumisessa ongelmia tuottaa mm. siivous tai pikemminkin sen puute. Useasta ehdotuksesta ja kahdesta tekemästäni listasta huolimatta meillä ei edelleenkään ole siivousvuoroja. Kivahan se olisi, jos se näin sujuisi, mutta kun ei suju. Olen niin kyllästynyt likaiseen keittiöön ja siihen, että ennen ruuanlaittoa pitää ensin tiskata jonkun toisen tiskit. Ja siihen että jääkaapissa on usein jotain ällöä pilallemennyttä niin, että koko kaappi haisee. Ja kuka tekee ne inhottavat hommat, kuten uuninpesun tai kylppärin lattiakaivon puhdistuksen? Minä tai sitten ei kukaan. Tuntuu, että mitä enemmän siivoan, sitä enemmän myös saan siivota. Ilmeisesti ajattelevat, että turha vaivautua, kun Laura sen sitten kohta siivoaa. Minulla on meistä kolmesta eniten vapaa-aikaa, mutta se ei mielestäni tarkoita sitä, että minun pitäisi siivota eniten. Ehkä olen myös ensimmäinen, jota sotku häiritsee. En oikeastaan viitsi pyytä tänne kavereita kylään, koska se tietää aina siivoushommaa ennen sitä.

Lisäksi välillä oottaa päähän ihmisten ajattelemattomuus. Eilen Lucas tuli tänne kahden kaverinsa kanssa kahden aikaan yöllä istumaan iltaa. Tyypit kailotti tossa mun oven takana olkkarissa neljään asti. Sitten mulle riitti ja menin sanomaan, et anteeks, mut kello on neljä aamulla ja mä haluaisin jo nukkua... Kenellekään heistä ei näemmä tullut moinen mieleen, mitä en kertakaikkiaan käsitä! Mulla ei tulisi mieleenkään tuoda tänne kavereita keskellä yötä, ellei bileistä tms. olisi erikseen aikaisemmin sovittu. Tämä oli jo toinen kerta ja edellisellä kerralla en sanonut mitään. Lisäksi joululomalla ollessani Lucas oli ottanut oikeudekseen majoittaa kavereitaan mun huoneeseen. Olin hieman hiilenä, kun huomasin että joku oli nukkunut sängyssäni. Huomautin asiasta ja sanoin, etten halua että huoneeseeni mennään ilman lupaa. Tämän pitäisi olla mielestäni itsestään selvää, vaikka ovia ei saakaan lukkoon. No, nyt sitten Kreikasta palatessani sama juttu. Joku känniääliö oli nukkunut sängyssäni ja Lucalla oli vielä pokkaa kusettaa, että ei siellä ole kukaan nukkunut.

Lisäksi hermojani rassaa kissa, jota ei hoideta kunnolla ja joka siksi maukuu ihan taukoamatta. Sehän ei ole kissan vaan omistajan vika. Kissalla on pennut ja se imettää ja sen pitäisi siksi saada vähän enemmän ruokaa. Se ei mielestäni muulloinkaan saa tarpeeksi ruokaa ja muutenkin ottaa niin päähän, että ihmiset ottavat lemmikkejä eivätkä sitten hoida niitä kunnolla.

On tässä muutamana päivänä ärsyttänyt sen verran paljon, että harkitsin jopa muuttamista. Siinä ei kuitenkaan ole oikein järkeä, koska olen täällä enää niin vähän aikaa. Ja sitä sitä paitsi kämppisten kanssa tullaan edelleen ihan hyvin juttuun ja pahempiakin ongelmia voisi olla.

Lomalla.

Kotiuduin Kreikan reissusta viime lauantaina ja todettakoon, että on havaittavissa hieman vaikeuksia normaaliin arkeen palaamisessa... Sunnuntai kului tiiviisti kotona neljän seinän sisällä ja maanantaina pahin maanantaifiilis pitkään aikaan. En ole yli kolmeen viikkoon harrastanut minkäänlaista liikuntaa, kävelyä lukuunottamatta, ja olin vakaasti päättänyt mennä salille heti maanantaina. MUTTA, koska älyttömästä jumituksesta huolimatta jaksoin raahautua espanjan tunnille, piti minun sen jälkeen palkita itseni muutamalla lasillisella kavereideni kanssa ja unohtaa jumpat. Tiistaina olisikin parempia tunteja ja voisin mennä useammalle. Tiistaina tulin töistä ja Miriam ehdotti, että syötäisiin illalla tapaksia ja muita herkkuja kotona. No sehän sopii. Olisin ehkä siinä klo 15 ja 21 välillä kerinnyt salille sataan kertaan, mutta ei. Lojuin kotona. Ja illalla Granadasta tuodut herkut ja viini maistuivat.

Tänään keskiviikkona menin töihin vasta kahteentoista ja heräsin jo yhdeksältä, mutta silloinkaan en muka ehtinyt tekemään mitään. Töiden jälkeen oli taas luvassa herkkuruokaa, sillä kaverimme Laura tuli tekemään Arroz Valencianaa ja sen lisäksi paistoimme jänistä valkosipulissa (joka olikin hyvää ennakkoluuloistani huolimatta). Tuli siinä sivussa sitten juotua reilu puoli pulloa punaviiniä, joten katsoin parhaimmaksi jättää espanjan tunnit väliin. Vaikka olisihan se voinut olla ihan hauskaa... Alcohol improves my foreign language vai miten se meni... Lisäksi asiaan vaikutti se, että päätimme ruuan jälkeen mennä kahville läheiseen baariin, jossa on lautapelejä. Sen kerran kun joku täällä lupautuu pelaamaan jotain, vamos! Pelasimme kaksi peliä Trivialia, joka ei kyllä ole lempparini eikä varsinkaan espanjalaisilla kysymyksillä. Lähes kaikki historia-kysymykset koskivat jollain lailla Espanjaa ja kaikki nimet on aina muutettu Espanjaksi. Edesmenneiden henkilöiden nimen kääntämisen vielä jotenkin ymmärrän, mutta täällä käännetään kaikki! Vai miltä kuulostaa Ruotsin kuningas Carlos Gustavo ja prinsessa Magdalena... Wtf?? Miksi ne pitää kääntää??

Toivottavasti muistan huomenna mennä töihin ja sen jälkeen olisi vielä työhaastattelu. Montakohan kertaa tässä vielä joutuu hakemaan kesätöitä ennen kuin saa 10 viikon palkallisen kesäloman? Sitä odotellessa. Tässä vielä muutamia kuvia reissusta.

Yövyimme yhden yön Milanossa mennessä ja tullessa. Menomatkalla kävelimme keskustassa ja kävimme ihmettelemässä Duomoa ulkoa ja sisältä.

Ja söimme herkullista pizzaaa!

Ensimmäinen ilta Ateenassa. Olimme vähän väsyneitä ja menimme ajoissa syömään ja sitten nukkumaan, jotta jaksamme seuraavana päivänä tutustua nähtävyyksiin.

Acropolis-kukkulalla vierähti useampi tunti ja sen jälkeen kävelimme Pnyx-kukkulalle ja kävelimme ympäri keskustaa. Seuraavana päivänä nousimme Lykavittos kukkulalle, jonne olisi päässyt myös condoli-hissillä. Ylhäällä oli kirkko ja kahvila ja upeat näkymät.

Kolmen Ateenassa vietetyn päivän jälkeen suuntasimme Santorinille, jossa olikin todella rauhallista. Ensimmäisinä päivinä sää oli valitettavasti aika huono, mutta saimme sitten nauttia auringostakin.

"Living in a postcard!" Santorinilla oli todella kaunista. Vuokrasimme auton kahdeksi päiväksi ja ajelimme ympäri saarta, joka on vielä pienempi kuin Mallorca.

Viimeinen ilta Santorinilla ja illallinen Sunset restaurantissa.

Vieraita Suomesta

Mihin kaikki aika oikein menee?! Viimeiset kaksi viikkoa on ollut aikamoista hulinaa ja en kertakaikkiaan ole ehtinyt kirjoittaa tänne. Nytkin pitäisi olla jo nukkumassa, koska aamulla on lähtö Kreikkaan!:)

Jussin, Ainon ja Miriamin kanssa roadtripillä saaren koillisosassa.

Vierailijoita ja reissaamista on riittänyt ja lentokentillä vierähtänyt tovi jos toinenkin. Ensin saapuivat iskä ja äiti kaiken tarpeellisen roinan kanssa ja seuraavana iltana Jussi ja Aino. Viikon verran palloilua ja syöpöttelyä Palmassa sekä retkiä lähikyliin. Sunnuntaina vielä vaellusreissu saaren pohjoisosassa ihanan aurinkoisessa säässä. Tämä sakki siis kotiin edellisenä maanantaina ja seuraavana päivänä saarelle rantautuivat Sinttu, Matias ja Venla. Viime viikolla säät suosivat ja olimme muutaman kerran rannalla ja uimassa. Pikkulomailija Venla otti kaiken irti hiekkarannasta, Espanjan herkuista ja leikkipuistoista.:) Aikaisin lauantaiaamuna suuntasimme Barcelonaan, jossa meillä oli pieni kämppä vuokrattuna muutamaksi päiväksi.

Barcelonassa Parc Güellissa

Otin maanantain omaa lomaa töistä ja tarkoitus oli palata Palmaan maanantai-iltana. Ranskassa päättivät kuitenkin lakkoilla ja neljän tunnin kentällä odottelun jälkeen ilmoitettiin, että lentoni on peruttu. Kas kummaa, ensin peruttiin kaikki EasyJetin lennot ja sitten kaikki Ryanairin lennot... Lentoja peruttiin maanantai iltana n. 30 ja kentällä oli aikamoinen kaaos. Ja tottakai Ryanairin tiskillä oli vain yksi virkailija purkamassa kilometrin mittaista jonoa. Kuulin jonon kärjessä olevilta, että tiistain aamukoneet ovat jo täynnä ja että yhdensuuntaiset lennot voisi uusia netin kautta. Niinpä lähdin sitten taas takaisin keskustaan ja nettiä etsimään. Noh, Ryanairilla olisin päässyt Palmaan aikaisintaan keskiviikkona iltapäivällä, joten oli pakko ostaa uusi lento. Pitäisi kyllä saada siitä sitten rahat takaisin. No anyway, nyt olen taas Palmassa ja tänään viikon ainoa työpäiväni koostui retkestä kuninkaan virka-asuntoon ja Palman katedraaliin. Kiva päivä ja kiva Barcelonan reissu takana ja huomenna Milanoon ja sieltä perjantaina Ateenaan. Ja tietty EasyJetillä mennään... :D

Kielipolitiikkaa

Piti nyt yleisesti kirjoittaa kuluneesta viikosta, mut ihan pakko avautua ensin aiheesta MALLORQUIN SUCKS. Täällä viralliset kielet ovat katalaani (catalán) ja espanja (castellano). MUTTA katalaani, jota täällä puhutaan on hyvin erilaista kuin kataloniassa ja siitä käytetään nimitystä mallorquin. Mallorquin ei ole erillinen kieli, vaan katalaanin murre eikä sitä ole olemassa kirjoitettuna. Yleisesti ottaen tämä kielipolitiikka ei ole ollut täällä läheskään niin hajottavaa kuin silloin Barcelonassa, johtuen ehkä siitä, että osasin sitä jo odottaa. On vain vaikea välillä käsittää, miksi kaksikieliset ihmiset eivät voi käyttää kieltä, jota kaikki paikallaolijat ymmärtävät? Espanjan puhuminen ei todellakaan tuota heille mitään ylimääräistä ponnistelua. Kahden kesken useimmat ihmiset vaihtavat kielen espanjaksi, mutta kaikki yleinen keskustelu käydään aina katalaaniksi. Barcelonassa olin lähes koko ajan paikallisten kanssa ja muistan, että tämä otti jossain vaiheessa niin koville. Olin porukassa mukana ja minulle puhuttiin espanjaa, mutta kaikki "tapahtui" aina katalaaniksi. Keskenään ihmiset eivät puhu muuta kuin katalaania. Yritä siinä sitten oppia espanjaa ja olla sekoittamatta kieliä. Täällä olen viettänyt paljon aikaa muiden ulkomaalaisten kanssa ja kämppikseni puhuvat espanjaa. Myös elämä täällä Palman kaduilla, ravintoloissa ja muualla on pääosin espanjaksi.

Koululla kieli on kuitenkin katalaani ja tällä viikolla sain tästä asiasta kerta kaikkiaan tarpeekseni. Englanninopettajan ollessa poissa, hengasin enemmän muiden opettajien kanssa ja joka päivä istuin puolen tunnin tauon ajan ulkopuolisena keskustelusta. Ymmärrän sen verran, että tiedän mistä aiheesta puhutaan, mutta en jaksa keskittyä pitkän aikaa. Välillä silti yritän osallistua keskusteluun espanjaksi. Joskus joku antaa pikaisen lisäselvityksen ja sitten taas jatkuu katalaaniksi. Useampana päivänä olin koko puolen tunnin ajan sanomatta sanaakaan. Opehuoneessa on usein vaikea saada suunvuoroa ja mallorquinin ymmärtäminen vie kaiken keskittymiseni, joten kuuntelen aikani ja sitten olen vain omissa ajatuksissani. Amerikkalaiset kaverini eivät enää edes vietä taukoa samassa pöydässä muiden kanssa. Aluksi hekin olivat yrittäneet ymmärtää ja osallistua, mutta sitten olivat mieluummin koneella tai lukivat lehteä. Nykyään monet heistä eivät enää vietä taukojaan muiden kanssa, vaan syövät eväitä yksin toisessa paikassa. Tämä pistää miettimään, miksi kymmenen suomalaista vaihtaa kielen englanniksi, kun paikalla on yksikin ulkomaalainen? Ja kaksikieliset ihmiset eivät voi käyttää toista kieltään samassa tilanteessa. Lisäksi ottaa päähän se tosiasia, etten vieläkään ymmärrä tätä mongerrusta. Barcelonassa ymmärsin tässä vaiheessa jo melko hyvin kaiken. Osa on varmaan unohtunut, mutta luulisi että se auttaisi edes jotain. Toisaalta en oikein haluakaan oppia enkä ole tehnyt asian eteen mitään.

Kevättä pukkaa

Edelleenkin aika on kulunut älyttömän nopeasti ja kevät tekee täällä tuloaan toden teolla. Ja mä en muka koskaan ehdi kirjoittaa tänne. Yritän vähän skarpata...

Calçotada

Yksi kevään merkeistä on katalonialainen perinne Calçotada, joita järjestetään yleensä heti talven loputtua. Idea siis on, että kokoonnutaan isommalla porukalla mielellään maalle ja vietetään rento päivä grillaillen ja niin edelleen. Pääosassa ovat kuitenkin calçots eli kevätsipulit. Ennen vanhaan, kun mitään ei haluttu heittää hukkaan, kerran itäneet kevätsipulit laitettiin uudelleen mullan alle. Sitä mukaan kun ne kasvoivat, varsi peitettiin mullalla jotta vaalea syötävä osa kasvaisi pitkäksi. Perinne on lähtöisin kataloniasta, Valls- nimisestä kaupungista, jossa järjestetään joka vuosi fiesta de calçotada. Silloin calçotadaan osallistuu tuhansia ihmisiä ja homma on kuulemma todella sotkuista.

Ei ehkä näytä herkulliselta, mutta hyvää oli.

Viime torstaina vietimme siis calçotadaa Manacorissa Mònican kaverin luona. Ensin sipuleista poistettiin juuret ja sitten ne grillattiin avotulessa. Sipulit grillataan ihan mustiksi ja sen jälkeen ne tuodaan sanomalehtiin käärittyinä pöytään.

Herkullinen kastike eli salsa sisältää mm. tomaattia, sipulia, valkosipulia, mantelia, hazzelpähkinää, oliiviöljyä, murskattua paahdettua leipää ja mausteita. Syöminen taphtuu sormin. Ensin siis poistetaan mustaksi palanut kerros kiskaisemalla alaspäin. Sitten dipataan salsaan ja sitten vaan suuhun. Homma on todellakin sotkuista ja on tarkoituskin olla pyyhkimättä välillä käsiä. Sipuleiden lisäksi tarjolla on yleensä makkaraa tai muuta grillattavaa sekä leipää.

So exiting...

Tarkoitus on syödä mahdollisimman monta sipulia. Niitä oli yli 500 ja söimme kaikki.

Sää on jo lämmennyt jonkin verran ja etenkin viime viikolla oli muutamia todella aurinkoisia päiviä. Talven tauon jälkeen olemme taas käyneet patikoimassa vuoristossa joka sunnuntai. Ryhmä on facebookissa ja retkille voi osallistua kuka tahansa. Ylläpitäjät ilmoittavat patikointireitin ja vaikeustason. Kokoonnumme erään ostoskeskuksen parkkipaikalla ja jatkamme siitä autoilla. Ilman sen kummempaa suunnittelua kaikille on aina löytynyt tilaa autoista, vaikka useimmiten ihmiset eivät tunne toisiaan ollenkaan. Suomessa tällainen järjestely tuskin toimisi.

Puig de Bàlitix ja näkymiä Sóllerin satamaan.

Ensi viikolla sitten vähän palkatonta sijaisuutta koulussa ja espanjan tentit kolmena päivänä... Kyllä, palkatonta. Enkunopettaja ja kuusi kuudennen luokan oppilasta lähtevät koko viikoksi Muncheniin Comenius-tapaamiseen ja kukas pitää tunnit, minä tietysti. Täällä tilanne on se, että alle kuukauden poissaoloihin ei oteta sijaista. Ja nyt talouskriisin takia aika on pidennetty kahteen kuukauteen... Rahaa ei yksinkertaisesti ole. Teen omien tuntieni lisäksi joitakin ylimääräisiä tunteja. Ihan kiva sinänsä, mutta rahakin kyllä kelpaisi... No hieno viikko tulossa, jos vaikka tällä kertaa vähän valmistautuisin niihin tentteihin. Ja sitten voinkin alkaa odottelemaan ensimmäisiä vieraita from Suomi-Finland!

CaRNaVaL!

Viime viikolla ja viikonloppuna juhlittiin karnevaaleja. Espanjassa kuuluisimpia karnevaaleja ovat Carnaval de Cádiz ja Carneval de Tenerife. Täällä Mallorcalla juhlittiin niihin verrattuna melko pienimuotoisesti.

Kolmasluokkalaiset tekivät ruudulliset naamarit.

Koulussa karnevaaleihin valmistautuminen aloitettiin jo alkuviikosta. Oppilaat tekivät kuviksentunnilla erilaisia naamareita ja joka päivä oli jotain pientä hässäkkää. Oppilaat saivat aina edellisenä päivänä tietää, mikä asuste tms. heidän piti seuraavana päivänä laittaa. Tiistaina oppilailla piti olla hattu ja viikset. Keskiviikkona esiliina, torstaina maalattu nenä sekä aurinkolasit ja perjantaina sitten nämä kaikki.

Täällä joululoman jälkeen seuraava loma on pääsiäisloma huhtikuun alussa, joten karnevaalit katkaisevat vähän tavallista arkea, vaikkei ylimääräisiä vapaapäiviä olekaan. Osa opettajista on sitä mieltä, että karnevaalihömpötys on vähän turhaa ja että olisi parempi juhlia yhtenä päivänä kunnolla kuin vähän jokaisena päivänä pitkin viikkoa. Olen samaa mieltä. Täällä kun on muutenkin aikamoista hässäkkää ilman juhlimistakin. :)

Viidesluokkalaiset karnevaalitunnelmissa

Lauantai-iltana olikin sitten sellaiset erasmustyyliset bileet eli noin 70 henkilöä ahtautuneena yhteen kerrostaloasuntoon... Aluksi emme tunteneet lähes ketään tai tienneet ketkä kämpässä asuvat. Porukkaa tuli koko ajan lisää. Kutsu oli laitettu tyyppien kavereiden lisäksi facebookissa kaikille "ohjelmalaisille" eli jenkeille ja meille muille englantia opettaville sekä vaihtareille.

Alunpein olin vaan menossa käymään bileissä enkä ollut ajatellut pukeutua. Sitten kuitenkin saman päivän iltapäivällä päätimme muutaman muun kanssa hommata edes jotain. Käynti kiinakaupassa ja matkaan tarttui musta peruukki ja pinkki itämainen hame.

Emily and me

Meno kävi illan edetessä yhä ahtaammaksi ja ahtaammaksi. Kaikki kuvat on otettu alkuillasta, koska myöhemmin ei yksinkertaisesti mahtunut. Musiikkia ja meteliä oli sen verran, että välillä oli vaikea kuulla, mitä kieltä pitäisi puhua. Suurin osa vaihtareista oli venäläisiä, mikä oli vähän yllättävää. Löytyi joukosta sitten yksi suomalainen tyttö Johanna, joka on myöskin ollut täällä syyskuusta lähtien eikä ole nähnyt ketään suomalaisia. Varmaan tässä joku päivä vaihdetaan kuulumisia. 

Saimme tarpeeksemme puoli kolmen aikaan ja lähdimme kotiin. Siihen mennessä ainakin kolmet eri naapurit olivat käyneet valittamassa ja soittaneet poliisit. En ihmettele. Poliisit eivät kuitenkaan koskaan ilmaantuneet paikalle. Sitäkään en ihmettele.

Jessica, me, Hollie and Izzie

Pöytä...

...ja romanttinen illallinen valmiina kädenkäänteessä.

Myös italialaiskapteeni Schettino ehti paikalle...

Viinipullo ja Sevillana