"The rain in Spain stays mainly in the plain" vai olisko se sittenkin täällä Baleaarien saarilla??
Täällä on nyt satanut useampana päivänä ja Esteri on kyllä antanut tulla ihan kunnolla varsinkin viime päivinä. Mutta sehän ei haittaa, koska mun huoneen katto on vihdoinkin korjattu! Siihen ei mennytkään kuin sellaiset kolme viikkoa, että jotain tapahtui... itse hommahan hoitui sitten kahdessa päivässä.
Sunnuntaina olo oli jo hieman kipeä, mutta illalla oli tiedossa Thanksgiving day- illallinen jenkkien kanssa (virallinen päivä on 24.11), joten tsemppasin vielä itseni sinne. Meitä oli yli 30 henkeä ja tarjolla oli vaikka mitä ruokaa ja jälkiruokaa nyyttäriperiaatteella. Illan kuvasaldo on valitettavasti pyöreä 0, sillä itselläni eikä muillakaan kavereilla ollut kameraa. Kiva oli maistaa kaikkea uutta ja erilaista, mutta illan kohokohta oli ehkä carrot cakes eli ihan normi porkkanapiirakkaa, mutta muffinssivuokiin tehtynä. Ah! Täällä Espanjassa ei vaan osata tehdä minkäänlaista taikinaa... tulin jo Barcelonassa siihen tulokseen, että kaikki makeat leivonnaiset, kakut, piirakat ym. maistuvat pahalta vaikka ne näyttäisivät kuinka hyvältä. Taidan tässä itsekin tehdä joku päivä porkkanapiirakkaa tai korvapuusteja tai jotain hyvää... Viime viikolla kävin taas Ikeassa ja ostin svedukaupasta glögiä ja joulupipareita. Niitä ei ole vielä korkattu.
Eilen ja tänään on ollut ihan sairaan tylsää, kirjaimellisesti. Olen siis ollut kipeänä kotona. Eilen olin käytännössä koko päivän sängyssä peiton alla, koska palelin niin paljon. Tänään olisi ollut koulun kanssa retki lähikylään ja laitoin herätyksen siltä varalta, että jaksaisin lähteä, mutta päätin sitten kuitenkin jäädä vielä lepäämään. Kuumetta, tai mun tapauksessa alilämpöä, ei varmaan enää ole, mutta jos pitää niistää n. viiden sekunnin välein, niin on ehkä syytä pysyä kotona... Jatkan siis leffojen, laatusarjojen ja virkkauksen parissa.
tiistai 22. marraskuuta 2011
tiistai 15. marraskuuta 2011
Sunday hiking
Viime sunnuntaina en syönyt paellaa vaan olin koko päivän vaeltamassa vuoristossa. Aloitimme matkan saaren länsipuolelta Andratxin läheltä, josta Serra de Tramuntana- vuoristo alkaa.
Olen tutustunut työkaverini Rebecan kautta jenkkeihin, jotka ovat täällä kv. ohjelman (auxiliares de conversación España) kautta tekemässä samaa kuin minäkin eli opettamassa englantia paikallisten opettajien apuna. Heitä on täällä Mallorcalla n. 20 eli aikamoinen porukka. Facebookin kautta verkostoituminen on sujunut helposti ja siellä myös ilmoitellaan retkistä ym. Tällä retkellä oppaina toimi kaksi paikallista poikaa ja ideana oli intercambio eli että he saavat harjoitella enkkua ja me pääsemme retkelle.:)
Tosi kiva on ollut tutustua muihin ulkomaalaisiin, mutta ihmettelen kyllä miten tiiviisti nämä jenkit ovat vain omalla porukallaan. Monet heistä ovat olleet täällä jo kaksi vuotta eivätkä osaa kunnolla espanjaa, eivät tunne ollenkaan paikallisia ja asuvat lähes kaikki keskenään. Myös joka kerta kun olemme käyneet ulkona, olemme käyneet paikoissa, joissa on lähes pelkästään ulkomaalaisia. Muuten ihan jees, kivoja tyyppejä.
 | |||
| Sant Elm |
 |
| Sant Elm |
 |
| Minä, Amanda ja Mary valmiina lähtöön |
Olen tutustunut työkaverini Rebecan kautta jenkkeihin, jotka ovat täällä kv. ohjelman (auxiliares de conversación España) kautta tekemässä samaa kuin minäkin eli opettamassa englantia paikallisten opettajien apuna. Heitä on täällä Mallorcalla n. 20 eli aikamoinen porukka. Facebookin kautta verkostoituminen on sujunut helposti ja siellä myös ilmoitellaan retkistä ym. Tällä retkellä oppaina toimi kaksi paikallista poikaa ja ideana oli intercambio eli että he saavat harjoitella enkkua ja me pääsemme retkelle.:)
 | |
| Olen löytänyt... |
 |
| ... lajitovereita! Tällä reissulla viidellä oli järkkäri ja kuvia otettiin n. 100 / kamera...:D (Kuva: Evan Koch) |
 |
| On the way to the top... |
 |
| Vielä jonkin matkaa... |
 |
| Retkikuntaa (Kuva: Evan Kohc) |
 |
| Maisemia |
 |
| Huipulla |
maanantai 14. marraskuuta 2011
Paella!
Se vaan on niin herkullista!
Paella on kotoisin Valencian seudulta ja klassisen paellan tärkeimmät ainekset ovat oliiviöljy, riisi, sahrami sekä kana ja kaniini. Monet ovat sitä mieltä, että kala ja äyriäiset eivät kuulu paellaan, mutta esim. Andalusiassa ja monissa muissa paikoissa valmistetaan usein kala- ja äyriäispaellaa, paella marinera. Yleisimmin tarjotaan ns. sekapaellaa, paella mixta, jossa on monenlaisia raaka-aineita. Lihana voi ollaa kanaa, kania, porsasta sekä niiden lisäksi mereneläviä, kuten simpukoita ja katkarapuja. Paellaa syödään usein isommalla porukalla viikonloppuisin ja nimenomaan lounaaksi.
Sitten vaan kokeilemaan! Tässä tulee ohjeet:
Ainekset:
1. Kuumenna öljy kasarissa (huom! tarpeeksi iso kasari ja öljyä niin, että koko pohja peittyy). Kuullota sipuli ja valkosipuli. Lisää kana/liha ja paistele kypsäksi. Lisää pieneksi pilkottu vihreä paprika ja paista.
2. Raasta tomaatit mössöksi. Ota toinen paistinpannu ja ja kypsennä äyriäisiä muutaman minuutin ajan.
3. Lisää isoon kasariin riisi ja paistele öljyssä käännellen pari minuuttia. Lisää suola, pippuri ja sahrami. (Reilusti suolaa!) Lisää tomaattimössö ja kääntele hyvin. Lisää kasariin viini ja hämmentele, kunnes neste on haihtunut. Lisää myös kanaliemi, nosta hiukan lämpöä niin, että neste kiehuu.
4. Laita kansi päälle ja anna riisin hautua reilut 15 min. Lisää sitten äyriäiset ja kääntele hetken ajan. Maista, onko hyvää. Tarjoile sitruunalohkon kanssa.
Paella on kotoisin Valencian seudulta ja klassisen paellan tärkeimmät ainekset ovat oliiviöljy, riisi, sahrami sekä kana ja kaniini. Monet ovat sitä mieltä, että kala ja äyriäiset eivät kuulu paellaan, mutta esim. Andalusiassa ja monissa muissa paikoissa valmistetaan usein kala- ja äyriäispaellaa, paella marinera. Yleisimmin tarjotaan ns. sekapaellaa, paella mixta, jossa on monenlaisia raaka-aineita. Lihana voi ollaa kanaa, kania, porsasta sekä niiden lisäksi mereneläviä, kuten simpukoita ja katkarapuja. Paellaa syödään usein isommalla porukalla viikonloppuisin ja nimenomaan lounaaksi.
 |
| Paellaa Manacorissa |
Sitten vaan kokeilemaan! Tässä tulee ohjeet:
Ainekset:
- 2-4 broilerin koipi-reisipala / porsaan lihaa
- 1 iso sipuli
- 3-4 valkosipulin kynttä
- 1 vihreä paprika
- oliiviöljyä
- 1/2 tlk tomaattimurskaa (tee itse tomaateista raastamalla)
- 2 dl puuroutumatonta riisiä
- 5 dl kanalientä
- 2 dl valkoviiniä
- 1/2 tl mustapippuria
- 1/2 tl sahramia
- 100 g pakasteherneitä
- simpukoita kuorineen
- jättikatkarapuja (tuoreita tai pakastettuja)
- mustekalarenkaita
- persiljaa
- sitruunalohkoja
1. Kuumenna öljy kasarissa (huom! tarpeeksi iso kasari ja öljyä niin, että koko pohja peittyy). Kuullota sipuli ja valkosipuli. Lisää kana/liha ja paistele kypsäksi. Lisää pieneksi pilkottu vihreä paprika ja paista.
2. Raasta tomaatit mössöksi. Ota toinen paistinpannu ja ja kypsennä äyriäisiä muutaman minuutin ajan.
3. Lisää isoon kasariin riisi ja paistele öljyssä käännellen pari minuuttia. Lisää suola, pippuri ja sahrami. (Reilusti suolaa!) Lisää tomaattimössö ja kääntele hyvin. Lisää kasariin viini ja hämmentele, kunnes neste on haihtunut. Lisää myös kanaliemi, nosta hiukan lämpöä niin, että neste kiehuu.
4. Laita kansi päälle ja anna riisin hautua reilut 15 min. Lisää sitten äyriäiset ja kääntele hetken ajan. Maista, onko hyvää. Tarjoile sitruunalohkon kanssa.
 |
| Paella a´la Miriam & Laura |
tiistai 8. marraskuuta 2011
CEIP Son Canals
CEIP (Centro Educación Infantil y Primaria) Son Canals on siis koulu, jossa työskentelen. Koulussa on kolme esikoululuokkaa ja alakoulun luokat 1-6. Esikoululaiset ovat 3-5 -vuotiaita ja aika vekkuleita. :) Espanjassa esikoulu ei ole pakollinen, mutta lähes kaikki lapset käyvät sitä ennen varsinaisen koulun aloittamista. Koulu aloitetaan sinä vuonna kun täyttää 6 eli vuotta aikaisemmin kuin Suomessa.
Son Canalsin koulussa on n. 230 oppilasta. Jokaisen luokan oman opettajan lisäksi koulussa on erikseen englannin-, musiikin- ja liikunnanopettaja. Satunnaisesti koululla käy myös katalaanin kielen opettaja, erityisopettaja ja puheterapeutti. Koulu sijaitsee lähellä keskustaa alueella, jossa on paljon maahanmuuttajia. Alue ei kuitenkaan ole mikään Peltsi, vaan kaduilla on rauhallista ja alueella on esim. paljon etnisiä ruokakauppoja ja ravintoloita. Itse asun tämän alueen vieressä, Aragón- kadun toisella puolella, jossa asuu paljon opiskelijoita ja myös jonkin verran ulkomaalaisia. Näin ollen siis Son Canalsin koulussakin ilmapiiri on hyvin kansainvälinen. Eniten muualta tulleita oppilaita on Etelä-Amerikan maista, Kiinasta ja Afrikasta. Koulussa virallinen kieli on katalaani ja se tuottaa jonkin verran ongelmia esim. Afrikasta ja muualta tulleille, jotka eivät hallitse kunnolla edes espanjaa. Espanjaa äidinkielenään puhuville Etelä-Amerikkalaisille katalaanin oppiminen on helpompaa, mutta kirjoittaminen tuottaa monelle hankaluuksia. Opettajat käyttävät tunneilla usein kahta kieltä; katalaania ja espanjaa.
Työskentelen siis englannin opettajan työparina. Hommaa voisi verrata ehkä resurssiopettajan työhön. Osallistun tuntien suunnitteluun ja toteuttamiseen ja opetan yleensä puolikasta ryhmää eri tilassa. Tosin täällä tämä toiminta ei aina ole kovin suunnitelmallista... aikaa kuluu välillä ihan käsittämättömän paljon ihan turhaan säheltämiseen. Oppilaat ovat aivan ihania ja todella reippaita.Varsinkin pienemmät tulevat aina halailemaan ja pussailemaan... Ensimmäisellä viikolla eri luokat haastattelivat minua ja minä heitä. Kun tärkeimmät asiat (Barca vai Madrid?, Onko poikaystävää? jne.) oli selvitetty, oppilaat kirjoittivat minusta lyhyen aineen. Oppilaat luulevat, etten puhu espanjaa, jotta he yrittäisivät kommmunikoida mahdollisimman paljon englanniksi. Tämä on välillä vähän hankalaa, sillä muiden opettajien kanssa puhun espanjaa ja välillä muuten vaan sekoilen kahden kielen kanssa...
Mielestäni opettajan ja oppilaiden suhde on melko samanlainen kuin Suomessakin. Oppilaat kutsuvat opettajia etunimellä ja kysyvät rohkeasti, jos on kysyttävää. Täällä ehkä aikuisten kunnioitus näkyy jonkin verran paremmin. Oppilaat tervehtivät aina tavatessa eivätkä kommentoi tai väitä vastaan tyyliin "Onks pakko, jos ei haluu?". Kulttuurista johtuen oppilaat ovat jonkin verran äänekkäämpiä kuin Suomessa ja meteli yltyy helposti. Työrauha on kuitenkin yleisesti ottaen ihan hyvä ja kuten Suomessakin, riippuu opettavan opettajan toleranssista, miten paljon ääntä luokassa voi kuulua.
Eilen kokeilimme kakkosten kuviksen tunnilla virkkaamista. Oppilaat eivät olleet ikinä kuulleetkaan siitä ja opekin oli aluksi sitä mieltä, että se olisi liian vaikeaa. Päätin kuitenkin, että kokeillemme sormivirkkausta. Ja hyvinhän se sujui, oppilaat olivat todella innoissaan.
 |
| Son Canals |
 |
| Kolmasluokkalaisia kuvistunnilla |
Työskentelen siis englannin opettajan työparina. Hommaa voisi verrata ehkä resurssiopettajan työhön. Osallistun tuntien suunnitteluun ja toteuttamiseen ja opetan yleensä puolikasta ryhmää eri tilassa. Tosin täällä tämä toiminta ei aina ole kovin suunnitelmallista... aikaa kuluu välillä ihan käsittämättömän paljon ihan turhaan säheltämiseen. Oppilaat ovat aivan ihania ja todella reippaita.Varsinkin pienemmät tulevat aina halailemaan ja pussailemaan... Ensimmäisellä viikolla eri luokat haastattelivat minua ja minä heitä. Kun tärkeimmät asiat (Barca vai Madrid?, Onko poikaystävää? jne.) oli selvitetty, oppilaat kirjoittivat minusta lyhyen aineen. Oppilaat luulevat, etten puhu espanjaa, jotta he yrittäisivät kommmunikoida mahdollisimman paljon englanniksi. Tämä on välillä vähän hankalaa, sillä muiden opettajien kanssa puhun espanjaa ja välillä muuten vaan sekoilen kahden kielen kanssa...
 |
| Kakkosten enkun tuokio |
 | ||||||
| Fotoo!!! |
Mielestäni opettajan ja oppilaiden suhde on melko samanlainen kuin Suomessakin. Oppilaat kutsuvat opettajia etunimellä ja kysyvät rohkeasti, jos on kysyttävää. Täällä ehkä aikuisten kunnioitus näkyy jonkin verran paremmin. Oppilaat tervehtivät aina tavatessa eivätkä kommentoi tai väitä vastaan tyyliin "Onks pakko, jos ei haluu?". Kulttuurista johtuen oppilaat ovat jonkin verran äänekkäämpiä kuin Suomessa ja meteli yltyy helposti. Työrauha on kuitenkin yleisesti ottaen ihan hyvä ja kuten Suomessakin, riippuu opettavan opettajan toleranssista, miten paljon ääntä luokassa voi kuulua.
Eilen kokeilimme kakkosten kuviksen tunnilla virkkaamista. Oppilaat eivät olleet ikinä kuulleetkaan siitä ja opekin oli aluksi sitä mieltä, että se olisi liian vaikeaa. Päätin kuitenkin, että kokeillemme sormivirkkausta. Ja hyvinhän se sujui, oppilaat olivat todella innoissaan.
 |
| Tarkkaa keskittymistä |
 | ||
| Opekin tykkäsi |
 |
| Virkkausmestari :) |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)