Tuntuu jotenkin vaikealta kirjoittaa täkäläisestä koulumaailmasta ja koulun toiminnasta kritisoimatta sitä liikaa. Olen alusta asti ollut erittäin varovainen kommenteissani ja miettinyt sanojani tarkkaan. Silti välillä tuntuu, että vilpitön ihmettely tai rakentava ehdotuskin koetaan jollain tapaa arvosteluksi. Suuremmilta konflikteilta on vältytty, mutta olen silti katsonut parhaaksi pitää ajatukseni yleensä omana tietonani.
Suomalaisen ja Espanjalaisen koulumaailman erot johtuvat osittain tietysti kulttuuritekijöistä. Kulttuurierot Suomen ja Espanjan välillä ovat ehkä suurimmat, mitä Euroopan maiden sisällä voi olla. Tästä esimerkkinä puhe- ja keskustelukulttuuri, joka näkyy koulumaailmassakin selvästi. Täällä on normaalia, että ihmiset puhuvat kovaan ääneen ja toistensa päälle. Jos pöydässä vain odottaa saavansa puheenvuoron, se jää melko varmasti saamatta. Täällä ihmiset kailottavat suureen ääneen myös paikoissa, joissa Suomessa on tavallisesti melko hiljaista, kuten bussissa, junassa, terveyskeskuksessa jne. Koulussa meteli yltyy helposti oppilaiden innostuessa. Välillä kaikki haluavat vastata yhteen äänen ja unohtavat viitata. Ja kun yksi alkaa huutaa jotain ja hakata käsillään pulpettia tai taputtaa, muut lähtevät siihen mukaan. Ennen joulua kuudesluokkalaiset yrittivät saada minut laulamaan jonkun suomalaisen joululaulun ja hakkasivat pulpettejaan ja huusivat "laula, laula!" En laulanut! :D Ajoittainen meteli vähän niin kuin kuuluu koulun arkeen ja kuten Suomessakin, riippuu opettajasta minkälaista työrauhaa ja keskustelua vaatii.
Myös käsitys tehokkuudesta ja ajankäytöstä on täällä hyvin erilainen kuin Suomessa. On tyypillistä, että esimerkiksi pienessä kaupassa on töissä kolme-neljä myyjää, kun Suomessa vastaavassa tilanteessa myyjiä olisi ehkä yksi. Tai vaatekaupan yhdellä kassalla on kaksi myyjää, joista vain toinen käyttää kassakonetta. Koulussa luokkien omat opettajat ovat luokkansa mukana silloinkin, kun oppilailla on jonkun muun opettajan (esim. enkun tai musiikin) tunti. Meitä on siis parhaimmillaan kolme aikuista samassa luokassa. Yleensä luokan oma opettaja tekee jotain omia hommiaan tunnin ajan. Oppitunnit aloitetaan ajoissa ja aikataulut pitävät melko hyvin paikkaansa, mutta häiritsevää on, ettei luokissa ja muualla ole kelloja. Tämä koskee lähes kaikkia julkisia tiloja kauppakeskuksista kuntosaleihin. Ajankuluminen ei ole niin tärkeää eikä kellon perässä juosta ihan minuutilleen.
Omat kokemukseni rajoittuvat tähän asti englannin ja kuviksen tunteihin, joten muiden aineiden osalta en osaa opetuksesta paljon kertoa. Yleisesti ottaen toiminta koulussa on hyvin opettajajohtoista ja itsenäistä työskentelyä on erittäin vähän. Esimerkiksi sellaisia luokkatilanteita, että voisin kierrellä luokassa ja auttaa yksittäisiä oppilaita, ei ole ollut juuri lainkaan. Yleensä siis seisomme yhdessä luokan edessä ja pidämme tuntia tai sitten luokka jaetaan puoliksi. Välillä kokonainen oppitunti saattaa mennä siihen, että opettaja johtaa yhteistä keskustelua. Oppilaat ovat erittäin aktiivisia ja osallistuvat mielellään. Sellaista ikävää häiriökäyttäytymistä ja kommentoitia ei esiinny oikeastaan ollenkaan ja oppilaat ovat kohteliaampia kuin Suomessa.
Täällä englanninopetus on hyvin erilaista kuin Suomessa. Tosin omat kokemukseni tämän päivän alakoulun englannintunneista Suomessa ovat hyvin vähäiset. No, kyllähän mä muutaman kuukauden hämmensin siellä Tiilikoululla... Silloin mentiin kyllä visusti kirjan mukaan.:) Ei siis ole kovinkaan paljon konkreettisia parannusehdotuksia, mutta mielestäni englannin kielen yleiseen heikkoon osaamiseen Espanjassa löytyy useita syitä. Oppilaat eivät välttämättä kuule englantia missään koulun ulkopuolella, koska kaikki tv-ohjelmat ja elokuvat on dubattu espanjaksi. Täällä englannin opetussuunnitelma on yhtä ympäripyöreä kuin Suomessakin eikä siis ole selvää, mitä milläkin luokalla tulisi oppia. Täällä asiaa vaikeuttaa lisäksi se, että oppikirjat ovat erittäin puutteellisia. Hyviä kirjoja ei yksinkertaisesti ole saatavilla ja siksi monet opettajat eivät juurikaan käytä opetuksessa kirjoja. Tähän vielä lisättynä se, että opettajakoulutuksessa taso ei ole kovinkaan korkea (allekirrjoittanut on suorittanut englanninopettajien tutkinnon viimeisen vuoden Barcelonassa...) ja joidenkin opettajien kielitaito on puutteellinen. Omassa koulussani tätä ongelmaa ei ole, vaan opettaja osaa englantia todella hyvin.
Käsitys kielen oppimisesta on erilainen kuin meillä Suomessa. Kerran syksyllä esimerkiksi kysyin, onko oppilailla englannin sanakokeita tai tekevätkö he koskaan käännöslauseita vihkoon ja opettaja vastasi, ettei hän pidä kääntämistä hyvänä tapana oppia. Tämä on täällä yleinen näkemys ja parhainpana tapana oppia englantia pidetään kommunikointia natiivipuhujien kanssa. No, itsehän en ole englanninopettaja, mutta silti olen sitä mieltä, että oman äidinkielen hyvä osaaminen tukee vieraiden kielien oppimista ja sitä tulisi myös hyödyntää. Vieraan kielen sanojen ja lauserakenteiden oppiminen on todella vaikeaa, jos ei niille löydy vastinetta omasta kielestä. Täällä englantia yritetään oppia vain englanniksi. Mielestäni ennen kuin pystyy puhuessaan ajattelemaan vieraalla kielellä, täytyy väkisinkin kääntää omasta kielestä. Itse en ainakaan pystyisi nyt ajattelemaan ruotsiksi yhtään mitään...
skriva, skriver, skrev, skrivit...:D Eli jos haluaisin kertoa eilisestä päivästäni, ajattelisin sitä suomeksi ja yrittäisin sanoa jotain ruotsiksi. No joo, ehkä tässä alkaa jo olla tarpeeksi tälle kerralle...
Tack och adjö!
