So this is Christmas...

Vähän joulutunnelmia Espanjasta, vaikka olenkin jo lomailemassa Suomessa...

Espanjalaiset jouluperinteet eroavat melko paljon suomalaisista perinteistä ja eri alueilla on myös omia perinteitään. Joulunodotus alkaa marras-joulukuussa ja ensimmäinen merkki ovat kaupunkeihin sytytetyt näyttävät jouluvalot. Suurissa kaupungeissa jouluvaloja on kymmeniä kilometrejä eikä niistä näköjään tingitä taloudellisessa ahdingossakaan. Palmassa jouluvalot koristavat suurimpia katuja, historiallista keskustaa sekä tärkeimpiä julkisia rakennuksia. Sen verran on ajateltu ympäristöä ja kustannuksia, että käytössä on energiansäästölamput ja suurin osa valoista sammutetaan aina klo 22.

Paseig de Gràcia, Barcelona

Diagonal, Barcelona

Paseig des Born, Palma

Sindicat, Palma

Joulukuun alussa avautuvat myös ns. joulumarkkinat, joita on eri puolella kaupunkia. Barcelonassa suurimmat joulumarkkinat löytyvät katedraalin edustalta sekä Sagrada familian puistosta. Palmassa kojuja on pystytetty Plaça Espanyalle sekä Plaça Majorille. Markkinoilla myydään kaikenlaisia joulukoristeita, pieniä ukkeleita ja eläimiä joulukuvaelmaa varten, koruja, laukkuja, muita käsitöitä ja ties mitä muuta krääsää. Markkinoilla on kuitenkin jouluntunnelmaa ja etenkin iltaisin ihmiset tulevat kiertelemään kojuja.

Markkinatunnelmia, Plaça Major

Sagrada familian joulumarkkinat

Palloja...

Hattaraa!

Koulu loppui 22.12 ja alkaa loppiaisen jälkeen maanantaina 9.1. Oppilaat olivat harjoitelleet joululauluja  ja muuta musiikin tunneilla ja keskiviikkona pidettiin pienimuotoinen joulujuhla, johon myös vanhemmat olivat tervetulleita. Itse olin silloin jo lähtenyt kohti Barcelonaa, mutta näin onneksi maanantaina juhlan kenraaliharjoitukset. Espanjassa 22.12 on tärkeä päivä, sillä silloin arvotaan Lotería de Navidad, jossa on jaossa suuria voittoja ja voittaminen on todennäköisempää kuin lotossa. Arvat ja niiden ostaminen tuntui olevan todella tärkeää ja itsekin sitten ostin 20 euron hintaisen arvan... Arvatkaa voitinko.

Espanjassa lasten joulukalenterit eivät ole yleisiä kuten Suomessa ja aattoa enemmän lapset odottavat tammikuun kuudetta päivää, jolloin tulevat Los Reyes Magos eli itämaan tietäjät. Itämaan tietäjät ovat Espanjassa ikään kuin joulupukin vastine ja lapset kirjoittavat heille kirjeitä ennen joulua, kuten meillä kirjoitetaan joulupukille. Itämaan tietäjät kameleineen tulevat yöllä tuomaan lahjoja. Tietäjille ja heidän kameleilleen on tapana jättää ulos vähän ruokaa ja juomaa virkistykseksi pitkälle matkalle. Loppiaisena monissa kaupungeissa järjestetään näyttäviä kulkueita, jossa tietäjät ja muut heittävät lapsille karkkia jne. Itse en valitettavasti ole koskaan näitä kulkueita päässyt näkemään, mutta ne ovat asusteineen ja rakennelmineen kuulemma todella näyttäviä. Nykyään monissa perheissä vierailee myös joulupukki papa noel, joka tuo lahjat kuusen alle aattoyönä lasten nukkuessa. Kuulemma useimmissa perheissä varsinaiset lahjat saadaan 25. päivä ja itämaan tietäjät saattavat sitten tuoda jotakin pientä. Jouluaattona perheet kokoontuvat jouluaterialle ja perheestä riippuen aterialla nautitaan kalkkunaa, lammasta tai porsaanpaistia. Tyypillisiä jälkiruokia ovat turrón ja polvorones, joista kummastakaan en tykkää...

Caga Tios...

Hämärin jouluperinne kataloniassa on Caga Tió, jonka alkuperästä en ole kovin hyvin selvillä. Caga tió tai pelkkä tió on kahdella tai neljällä jalalla seisova halko, jolle on maalattu naama. Tió ilmestyy joulukuun alussa kotiin, mikäli lapset ovat olleet kilttejä. Tió peitellään viltillä ja sitä ruokitaan joka ilta, jotta se kakkaisi jouluna lahjoja. Jouluna sitä hakataan kepeillä ja samalla lauletaan laulua, jossa sen käsketään kakata lahjoja. Lopulta katsotaan viltin alle, jonne on ilmestynyt lahjoja.

Granny Club

Niin se virkkausinnostus vaan iskee joka talvi... Kaikki alkoi siitä, kun satuin näkemään koululla erivärisiä lankoja ja juuri edellisenä päivänä oli mietitty "jotain erilaista" kuvistuntien aiheeksi. Ehdotin virkkaamista 2. luokkalaisille ja loppujen lopuksi myös 3. ja 4. luokkalaiset halusivat kokeilla sormivirkkausta ja kukin luokka toteutti oman tuotoksensa. Oppilaat olivat ihan liikuttavan innoissaan, koska he eivät olleet koskaan tehneet mitään tällaista. Tämä oli nyt vissiinkin sitten se paljon puhuttu European dimension...:D

2. luokkalaisten ketjusilmukoista syntyi värikäs puu

Tuli siinä sitten itsellekin himo alkaa jotain virkkaamaan. Vähän kyllä mietin, että alanko nyt tosiaan kyhäämään jotain käsitöitä täällä Välimeren saarella... Eihän täällä ole edes kovin kylmä. Niin paitsi sisällä. Koska el Corte Inglés ei koskaan petä, paitsi ruisleivän kohdalla, löysin kuin löysinkin sieltä lankaa ja virkkuukoukun. Siitä se sitten lähti. Olen tehnyt kaksi isoa tuubihuivia ja yhden ruman pipon.

Lila tuubihuivi

Sen jälkeen kun olin saanut oppilaat ja muutaman opettajan innostumaan virkkaamisesta, vuorossa olivat kaverit.:] Tytöt innostuivat nähtyään tekemäni tuubihuivin. Amanda oli jo viime talvena yrittänyt neuloa jotakin sukan tapaista vähän heikolla menestyksellä... Niinpä sitten taas el Corteen, langat ja koukut kehiin ja tytöille virkkausta opettamaan. Muutamana sunnuntaina olemme pitäneet Granny Clubia eli virkanneet porukalla Amandan ja Kaylan luona. En siis ole ainoa sekopää tällä saarella!:D Niin ja se oikea Granny Club on el Corte Inglésin yläkerrassa keskiviikkoisin ja perjantaisin. Joskus vielä menemme sinne virkkaamaan mallorcalaisten "mummojen" kanssa!

Kayla happy with her first hat!

¡Visca el Barça i Barcelona!

Olin siis vaihteeksi Barcelonassa...:D Lähdin keskiviikkona töiden jälkeen ja tulin takaisin eilen sunnuntaina. Alunperin olin sopinut reissusta erään täkäläisen kaverini kanssa, joka itseasiassa itse kutsui minut, mutta muuttikin mieltään sitten kun olin jo varannut lennot... Ei kauheen kiva yllätys.
Eipä ole tyypistä kuulunut mitään eikä muuten kuulu mustakaan...

Barcelonan kavereistani monikaan ei enää asu Barcelonassa vaan he ovat opiskelujen jälkeen muuttaneet kuka minnekin. Ehdin jo miettiä Couch Surfingia, mutta ajattelin sitten, että sitä olisi kivempi kokeilla jossain vieraassa kaupungissa. Enkä sitä paitsi olisi jaksanut enää yhtään säätöä näiden mañana-murmeleiden kanssa. Onneksi Suomi-tytöt maailmalla pitävät yhtä ja pääsin pariksi ekaksi yöksi surffaamaan Jennin "sohvalle". Jennin kanssa nautimme kesästä 2010 Oopperajuhlien lipputoimistossa Savonlinnassa ja jo silloin oli paljon juteltavaa Barcelonaan liittyen. Jenni oli viime vuoden au pairina Sant Andreussa Barcelonan lähellä ja päätti sitten jäädä täksi vuodeksi vaihtoon Universitat de Barcelonaan. Toiset kaksi yötä majoituin hostellissa Sagrada Familian lähellä. Oli ehkä paras hostelli, jossa olen ollut.

Sagrada Familia was still there... :)

Saavuin keskiviikkoiltana seitsemän aikaan ja suuntasin Jennin kämpälle Santsiin. Siinä välissä piti hoitaa yksi mummo oikeaan junaan...:D Junassa matkalla kentältä keskustaan yksi mummeli kyseli moneen kertaan, että onko Barna Sants varmasti sama kuin Sants Estació ja vakuutin hänelle että on. Sitten hän kertoi määränpäänsä ja kyseli, millä junalla sinne pääsee ja mistä juna lähtee. Vielä vanhasta muistista osasin kertoa hänelle oikean junan ja lupasin auttaa häntä Santsin asemalla, koska jäisin itsekin siellä pois. Asema on todella iso ja erilaiset junat lähtevät eri paikoista. Siellä sitten katsottiin oikea juna, ostettiin lippu jne. Oli vaan jotenkin niin hupaisaa, kun olin itsekin juuri saapunut ja oli vähän turisti olo... Illalla kävimme Jennin kanssa syömässä tapaksia läheisessä baarissa ja höpöttelimme iltamyöhään. Oli niin kiva puhua suomea pitkästä aikaa!

Seuraavana päivänä nukuimme pitkään ja pyörimme epämääräisesti ympäri kaupunkia. Torstai oli kansallinen vapaapäivä ja keskusta oli aivan täynnä. Toisin kuin Palmassa lähes kaikki kaupat olivat auki ja juolumarkkinoilla oli kauhea tungos. Olisimme halunneet mennä syömään the Japanilaiseen, josa kävimme usein koulun jälkeen silloin kun olin Barcelonassa, mutta se oli juuri mennyt kiinni kun saavuimme perille. Oli sitten pakko mennä kebabille...:D Myöhemmin illalla kävimme uudessa Arenas- ostoskeskuksessa, jossa en ollut vielä käynyt.

 

Näkymiä Arenas- ostoskeskuksen katolta

Perjantaina päätimme tehdä reissun Sitgesiin. Sitges on pieni kylä n. puolen tunnin junamatkan päässä Barcelonasta ja siellä on upea ranta ja muutenkin kaunista. Sen jälkeen kävimme Sagrada Familian joulumarkkinoilla, jossa oli vaikka mitä joulukrääsää. Vuodesta toiseen samaa tavaraa ja silti ihan tupaten täynnä ihmisiä. "Tavallisten" joulukoristeiden lisäksi markkinoilla myydään paljon pieniä muovieläimiä, ukkeleita ja taloja ja ties mitä joulukuvaelman rakentamista varten. On tyypillistä, että joka vuosi kuvaelmaan ostetaan lisää osia. Näiden lisäksi myytävänä on koruja, käsitöitä, joulukuusia ja kaikkea muuta mitä markkinoilla nyt yleensä myydään. Illalla suuntasimme Gràciaan tapaksille ja muutamalle lasilliselle.

Sitges

Jenni

High five!

Jouluvaloja Diagonalilla

Savonlinnan tyttöi tapaksilla Gràciassa :)

 Lauantain piti olla shoppailupäivä, mutta koska sain tuhlattua koko budjettini vajaassa kahdessa tunnissa, piti keksiä muuta tekemistä. Onneksi kuulin edellisenä päivänä World Press Photo Exposta, joka on Barcelonassa 18.12 asti. Todella vaikuttavia kuvia. Yksi kuva kertoo todellakin enemmän kuin tuhat sanaa. Silti tekstit kuvien yhteydessä olivat koskettavia ja osa aika rankkaakin luettavaa.

http://www.worldpressphoto.org/winners/2011

Iltapäivällä näin vielä Claudiaa ja kävelimme ympäri Bornea ja kävimme muutamassa baarissa. Loppuillan ohjelma olikin sitten el Clásico 1-3! Visca el Barça!ça!

La Granja de Esporles

La Granja de Esporles

Tänään teimme koko koulun kanssa retken La Granja de Esporlesiin. La granja tarkoittaa maatilaa, mutta kyseessä on 1000-luvulta peräisin oleva kartanoalue, jossa on vanhoja asuinrakennuksia, puutarha, pieniä vesiputouksia ja joitakin eläimiä.  http://www.lagranja.net/

Lähdimme aamulla yhdeksän aikaan koululta bussilla ja palasimme vähän ennen kahta. Olin koko päivän poikkeuksellisesti 3-vuotiaiden ryhmän kanssa. Voi että ne oli pieniä!:) Tämä oli heille ensimmäinen koulun retki ja he olivat luonnollisesti ihan täpinöissään. Yhdelle ehti tulla jo äitiä ikävä ennen kuin bussi pääsi liikkeelle. Päivän aikana käytiin useamman kerran puskapissalla ja yksi sankari hukkasi kengän jalastaan ja ilmoitti asiasta vasta noin kymmenen minuutin kävelyn jälkeen...

Sisäänkäynti lähestyy...

Eläimiä katsomassa

Vesiputouksia...

Evästauolla...

Kartanorakennuksen sali

Keittiö

Kaunis puuhella

Lankavärjäämö

Colours...

Maljakoita

Jono...:)

Kukin ryhmä tutustui omaan tahtiinsa alueen puutarhaan ja itse kartanorakennukseen. Pienten kanssa lähinnä vaan kävelimme rakennuksen läpi, sillä siihenkin meni jonkin verran aikaa. Oli vähän haastavaa yrittää ottaa kuvia ja paimentaa kolmevuotiaita samaan aikaan... Kierroksen jälkeen lapsilla oli vapaa-aikaa alueen leikkipuistossa ja sitten söimme vielä tyypillisiä Mallorcalaisia perunatäytteisiä "leivoksia", jotka kylläkin maistuvat ihan munkeilta.

Opettajia

Puistossa

Tällä herralla oli posét halussa ja kuvia piti ottaa vaikka miten monta..:D

Bunyols de patata

Keskittynyt ilme

Nam!

 Kaverukset

Kuudesluokkalaisia

Väsyneitä kotimatkalaisia...

Selvästi onnistunut retki takana...:)

Ai mitä piti tehä?

Koulussa on sujunut mukavasti, mutta välillä kyllä kaipaan suomalaista rauhallisempaa meininkiä. Vaikka työpäiväni ovat todella lyhyitä, olen välillä niiden jälkeen ihan poikki. Oppilaat käyttäytyvät yleisesti ottaen hyvin, mutta rauhoittumiseen ja tuntien aloittamiseen menee ihan tolkuttomasti aikaa. Kylläkin vähän opettajasta riippuen. Olin jo ehtinyt tehdä sen verran opehommia, että tämä avustajan rooli tuntuu vaihteeksi vähän oudolta. Yleensä en tiedä etukäteen, mitä milläkin tunnilla teemme vaan saan ohjeet tunnin alussa. Lisäksi tekisin monesti asioita eri tavalla ja välillä olisi kiva pitää tunteja, jotka on itse suunnitellut.

Ykkösten kuvistunnit ovat aikamoista sekasortoa... Kuvat toiselta kouluviikolta lokakuun alussa.

Tokaluokkalaisten normaali aamutervehdys :)

Välillä myös kieli tuottaa hankaluuksia. Vanhemmat oppilaat, 5. ja 6. luokkalaiset ymmärtävät englantia varsin hyvin ja ovat molemmat todella mukavia luokkia. Vähän teinejä. :D Pienemmät oppilaat eivät välillä ymmärrä yksinkertaisiakaan ohjeita tai muuta mitä sanon heille, joten välillä on pakko puhua heille espanjaa. Itse haluaisin puhua enemmänkin espanjaa ja pitää joitakin tunteja espanjaksi, mutta tähän asti enkunope on ollut aika tarkka siitä, että puhun vain englantia.

Yritin miettiä hauskoja tilanteita kuluneilta viikoilta, mutta eihän niitä tietenkään muista... Tässä kuitenkin muutamia:

- How are you today? -Seven.

- Do you understand me? -Yes. Do you know what do you have to do? -Yes. Kahden sekunnin päästä kysyy kaverilta espanjaksi: "Mitä piti tehdä?"

- Maanantaiaamuisin pidämme Rebecan kanssa ykkösille kuvista englanniksi. Viikko toisensa jälkeen eräs poika on selittänyt espanjaksi, että "Onko teidän ihan pakko puhua noin kummallisesti? Ettekö te vois puhua, niin että mä ymmärrän kaikki? Mun pää väsyy, kun te puhutte koko ajan tolla tavalla."

- Pienemmät oppilaat eivät vieläkään tajua, että osaamme espanjaa. Heidän mielestään ei ole yhtään kummallista, että ymmärrämme, mitä he sanovat ja vastaamme englanniksi. Tai välillä espanjaksi.

- Viime viikolla olin enkunopen sijaisena ja nelosten kanssa katsoimme lyhyen videon, jonka pohjalta piti vastata monisteessa oleviin kysymyksiin. Oppilaat eivät keskittyneet kunnolla ja koko ajan joku sähläsi jotain. Käskin heitä olemaan hiljaa ja sanoin jossain vaiheessa vihaisesti, että "Someone is speaking all the time!", johon joku fiksu vastasi "English!" Jep... No tunnin lopussa hermostuin sitten ihan kunnolla ja pidin kauhaen palopuheen espanjaksi. Jos ei kerran englanniksi mene perille, niin onnistuu myös espanjaksi. Paremminkin itseasiassa. Yhtään ei tarvinu miettiä verbejä eikä mitään, kun suuttuneena pistin tulemaan. Oppilaat olivat ihan hiljaa ja tuijottivat vaan silmät selällään.

Enkun tunnilla kirjastossa

Välitunnilla

Kuluneiden viikkojen aikana olen oppinut uusia verbejä, kuten etuilla, töniä, haukkua... Jotkut asiat vaan näköjään ovat universaaleja. Jonossa on pakko etuilla tai vähintään työntää kaveria. Käytävässä kävellen liikkuminen tuottaa joillekin hankaluuksia. Kun hommat eivät huvita, voi käydä vähän terottamassa kynää. Aina silloin tällöin joku keksii heitellä sitä kumin roskaa tai muuta vastaavaa. Mutta ovathan ne oppilaat ihania, ainakin suurimman osan ajasta.

Sadetta ja syysflunssaa...

"The rain in Spain stays mainly in the plain" vai olisko se sittenkin täällä Baleaarien saarilla??

Täällä on nyt satanut useampana päivänä ja Esteri on kyllä antanut tulla ihan kunnolla varsinkin viime päivinä. Mutta sehän ei haittaa, koska mun huoneen katto on vihdoinkin korjattu! Siihen ei mennytkään kuin sellaiset kolme viikkoa, että jotain tapahtui... itse hommahan hoitui sitten kahdessa päivässä.

Sunnuntaina olo oli jo hieman kipeä, mutta illalla oli tiedossa Thanksgiving day- illallinen jenkkien kanssa (virallinen päivä on 24.11), joten tsemppasin vielä itseni sinne. Meitä oli yli 30 henkeä ja tarjolla oli vaikka mitä ruokaa ja jälkiruokaa nyyttäriperiaatteella. Illan kuvasaldo on valitettavasti pyöreä 0, sillä itselläni eikä muillakaan kavereilla ollut kameraa. Kiva oli maistaa kaikkea uutta ja erilaista, mutta illan kohokohta oli ehkä carrot cakes eli ihan normi porkkanapiirakkaa, mutta muffinssivuokiin tehtynä. Ah! Täällä Espanjassa ei vaan osata tehdä minkäänlaista taikinaa... tulin jo Barcelonassa siihen tulokseen, että kaikki makeat leivonnaiset, kakut, piirakat ym. maistuvat pahalta vaikka ne näyttäisivät kuinka hyvältä. Taidan tässä itsekin tehdä joku päivä porkkanapiirakkaa tai korvapuusteja tai jotain hyvää... Viime viikolla kävin taas Ikeassa ja ostin svedukaupasta glögiä ja joulupipareita. Niitä ei ole vielä korkattu.

Eilen ja tänään on ollut ihan sairaan tylsää, kirjaimellisesti. Olen siis ollut kipeänä kotona. Eilen olin käytännössä koko päivän sängyssä peiton alla, koska palelin niin paljon. Tänään olisi ollut koulun kanssa retki lähikylään ja laitoin herätyksen siltä varalta, että jaksaisin lähteä, mutta päätin sitten kuitenkin jäädä vielä lepäämään. Kuumetta, tai mun tapauksessa alilämpöä, ei varmaan enää ole, mutta jos pitää niistää n. viiden sekunnin välein, niin on ehkä syytä pysyä kotona... Jatkan siis leffojen, laatusarjojen ja virkkauksen parissa.

Sunday hiking

Viime sunnuntaina en syönyt paellaa vaan olin koko päivän vaeltamassa vuoristossa. Aloitimme matkan saaren länsipuolelta Andratxin läheltä, josta Serra de Tramuntana- vuoristo alkaa.

Sant Elm

Sant Elm

Minä, Amanda ja Mary valmiina lähtöön

Olen tutustunut työkaverini Rebecan kautta jenkkeihin, jotka ovat täällä kv. ohjelman (auxiliares de conversación España) kautta tekemässä samaa kuin minäkin eli opettamassa englantia paikallisten opettajien apuna. Heitä on täällä Mallorcalla n. 20 eli aikamoinen porukka. Facebookin kautta verkostoituminen on sujunut helposti ja siellä myös ilmoitellaan retkistä ym. Tällä retkellä oppaina toimi kaksi paikallista poikaa ja ideana oli intercambio eli että he saavat harjoitella enkkua ja me pääsemme retkelle.:)

Olen löytänyt...

... lajitovereita! Tällä reissulla viidellä oli järkkäri ja kuvia otettiin n. 100 / kamera...:D
(Kuva: Evan Koch)

Tosi kiva on ollut tutustua muihin ulkomaalaisiin, mutta ihmettelen kyllä miten tiiviisti nämä jenkit ovat vain omalla porukallaan. Monet heistä ovat olleet täällä jo kaksi vuotta eivätkä osaa kunnolla espanjaa, eivät tunne ollenkaan paikallisia ja asuvat lähes kaikki keskenään. Myös joka kerta kun olemme käyneet ulkona, olemme käyneet paikoissa, joissa on lähes pelkästään ulkomaalaisia. Muuten ihan jees, kivoja tyyppejä.

On the way to the top...

Vielä jonkin matkaa...

Retkikuntaa (Kuva: Evan Kohc)

Maisemia

Huipulla