Kielipolitiikkaa

Piti nyt yleisesti kirjoittaa kuluneesta viikosta, mut ihan pakko avautua ensin aiheesta MALLORQUIN SUCKS. Täällä viralliset kielet ovat katalaani (catalán) ja espanja (castellano). MUTTA katalaani, jota täällä puhutaan on hyvin erilaista kuin kataloniassa ja siitä käytetään nimitystä mallorquin. Mallorquin ei ole erillinen kieli, vaan katalaanin murre eikä sitä ole olemassa kirjoitettuna. Yleisesti ottaen tämä kielipolitiikka ei ole ollut täällä läheskään niin hajottavaa kuin silloin Barcelonassa, johtuen ehkä siitä, että osasin sitä jo odottaa. On vain vaikea välillä käsittää, miksi kaksikieliset ihmiset eivät voi käyttää kieltä, jota kaikki paikallaolijat ymmärtävät? Espanjan puhuminen ei todellakaan tuota heille mitään ylimääräistä ponnistelua. Kahden kesken useimmat ihmiset vaihtavat kielen espanjaksi, mutta kaikki yleinen keskustelu käydään aina katalaaniksi. Barcelonassa olin lähes koko ajan paikallisten kanssa ja muistan, että tämä otti jossain vaiheessa niin koville. Olin porukassa mukana ja minulle puhuttiin espanjaa, mutta kaikki "tapahtui" aina katalaaniksi. Keskenään ihmiset eivät puhu muuta kuin katalaania. Yritä siinä sitten oppia espanjaa ja olla sekoittamatta kieliä. Täällä olen viettänyt paljon aikaa muiden ulkomaalaisten kanssa ja kämppikseni puhuvat espanjaa. Myös elämä täällä Palman kaduilla, ravintoloissa ja muualla on pääosin espanjaksi.

Koululla kieli on kuitenkin katalaani ja tällä viikolla sain tästä asiasta kerta kaikkiaan tarpeekseni. Englanninopettajan ollessa poissa, hengasin enemmän muiden opettajien kanssa ja joka päivä istuin puolen tunnin tauon ajan ulkopuolisena keskustelusta. Ymmärrän sen verran, että tiedän mistä aiheesta puhutaan, mutta en jaksa keskittyä pitkän aikaa. Välillä silti yritän osallistua keskusteluun espanjaksi. Joskus joku antaa pikaisen lisäselvityksen ja sitten taas jatkuu katalaaniksi. Useampana päivänä olin koko puolen tunnin ajan sanomatta sanaakaan. Opehuoneessa on usein vaikea saada suunvuoroa ja mallorquinin ymmärtäminen vie kaiken keskittymiseni, joten kuuntelen aikani ja sitten olen vain omissa ajatuksissani. Amerikkalaiset kaverini eivät enää edes vietä taukoa samassa pöydässä muiden kanssa. Aluksi hekin olivat yrittäneet ymmärtää ja osallistua, mutta sitten olivat mieluummin koneella tai lukivat lehteä. Nykyään monet heistä eivät enää vietä taukojaan muiden kanssa, vaan syövät eväitä yksin toisessa paikassa. Tämä pistää miettimään, miksi kymmenen suomalaista vaihtaa kielen englanniksi, kun paikalla on yksikin ulkomaalainen? Ja kaksikieliset ihmiset eivät voi käyttää toista kieltään samassa tilanteessa. Lisäksi ottaa päähän se tosiasia, etten vieläkään ymmärrä tätä mongerrusta. Barcelonassa ymmärsin tässä vaiheessa jo melko hyvin kaiken. Osa on varmaan unohtunut, mutta luulisi että se auttaisi edes jotain. Toisaalta en oikein haluakaan oppia enkä ole tehnyt asian eteen mitään.

Kevättä pukkaa

Edelleenkin aika on kulunut älyttömän nopeasti ja kevät tekee täällä tuloaan toden teolla. Ja mä en muka koskaan ehdi kirjoittaa tänne. Yritän vähän skarpata...

Calçotada

Yksi kevään merkeistä on katalonialainen perinne Calçotada, joita järjestetään yleensä heti talven loputtua. Idea siis on, että kokoonnutaan isommalla porukalla mielellään maalle ja vietetään rento päivä grillaillen ja niin edelleen. Pääosassa ovat kuitenkin calçots eli kevätsipulit. Ennen vanhaan, kun mitään ei haluttu heittää hukkaan, kerran itäneet kevätsipulit laitettiin uudelleen mullan alle. Sitä mukaan kun ne kasvoivat, varsi peitettiin mullalla jotta vaalea syötävä osa kasvaisi pitkäksi. Perinne on lähtöisin kataloniasta, Valls- nimisestä kaupungista, jossa järjestetään joka vuosi fiesta de calçotada. Silloin calçotadaan osallistuu tuhansia ihmisiä ja homma on kuulemma todella sotkuista.

Ei ehkä näytä herkulliselta, mutta hyvää oli.

Viime torstaina vietimme siis calçotadaa Manacorissa Mònican kaverin luona. Ensin sipuleista poistettiin juuret ja sitten ne grillattiin avotulessa. Sipulit grillataan ihan mustiksi ja sen jälkeen ne tuodaan sanomalehtiin käärittyinä pöytään.

Herkullinen kastike eli salsa sisältää mm. tomaattia, sipulia, valkosipulia, mantelia, hazzelpähkinää, oliiviöljyä, murskattua paahdettua leipää ja mausteita. Syöminen taphtuu sormin. Ensin siis poistetaan mustaksi palanut kerros kiskaisemalla alaspäin. Sitten dipataan salsaan ja sitten vaan suuhun. Homma on todellakin sotkuista ja on tarkoituskin olla pyyhkimättä välillä käsiä. Sipuleiden lisäksi tarjolla on yleensä makkaraa tai muuta grillattavaa sekä leipää.

So exiting...

Tarkoitus on syödä mahdollisimman monta sipulia. Niitä oli yli 500 ja söimme kaikki.

Sää on jo lämmennyt jonkin verran ja etenkin viime viikolla oli muutamia todella aurinkoisia päiviä. Talven tauon jälkeen olemme taas käyneet patikoimassa vuoristossa joka sunnuntai. Ryhmä on facebookissa ja retkille voi osallistua kuka tahansa. Ylläpitäjät ilmoittavat patikointireitin ja vaikeustason. Kokoonnumme erään ostoskeskuksen parkkipaikalla ja jatkamme siitä autoilla. Ilman sen kummempaa suunnittelua kaikille on aina löytynyt tilaa autoista, vaikka useimmiten ihmiset eivät tunne toisiaan ollenkaan. Suomessa tällainen järjestely tuskin toimisi.

Puig de Bàlitix ja näkymiä Sóllerin satamaan.

Ensi viikolla sitten vähän palkatonta sijaisuutta koulussa ja espanjan tentit kolmena päivänä... Kyllä, palkatonta. Enkunopettaja ja kuusi kuudennen luokan oppilasta lähtevät koko viikoksi Muncheniin Comenius-tapaamiseen ja kukas pitää tunnit, minä tietysti. Täällä tilanne on se, että alle kuukauden poissaoloihin ei oteta sijaista. Ja nyt talouskriisin takia aika on pidennetty kahteen kuukauteen... Rahaa ei yksinkertaisesti ole. Teen omien tuntieni lisäksi joitakin ylimääräisiä tunteja. Ihan kiva sinänsä, mutta rahakin kyllä kelpaisi... No hieno viikko tulossa, jos vaikka tällä kertaa vähän valmistautuisin niihin tentteihin. Ja sitten voinkin alkaa odottelemaan ensimmäisiä vieraita from Suomi-Finland!