torstai 8. maaliskuuta 2012

Kevättä pukkaa

Edelleenkin aika on kulunut älyttömän nopeasti ja kevät tekee täällä tuloaan toden teolla. Ja mä en muka koskaan ehdi kirjoittaa tänne. Yritän vähän skarpata...

Calçotada
Yksi kevään merkeistä on katalonialainen perinne Calçotada, joita järjestetään yleensä heti talven loputtua. Idea siis on, että kokoonnutaan isommalla porukalla mielellään maalle ja vietetään rento päivä grillaillen ja niin edelleen. Pääosassa ovat kuitenkin calçots eli kevätsipulit. Ennen vanhaan, kun mitään ei haluttu heittää hukkaan, kerran itäneet kevätsipulit laitettiin uudelleen mullan alle. Sitä mukaan kun ne kasvoivat, varsi peitettiin mullalla jotta vaalea syötävä osa kasvaisi pitkäksi. Perinne on lähtöisin kataloniasta, Valls- nimisestä kaupungista, jossa järjestetään joka vuosi fiesta de calçotada. Silloin calçotadaan osallistuu tuhansia ihmisiä ja homma on kuulemma todella sotkuista.

Ei ehkä näytä herkulliselta, mutta hyvää oli.
Viime torstaina vietimme siis calçotadaa Manacorissa Mònican kaverin luona. Ensin sipuleista poistettiin juuret ja sitten ne grillattiin avotulessa. Sipulit grillataan ihan mustiksi ja sen jälkeen ne tuodaan sanomalehtiin käärittyinä pöytään.

Herkullinen kastike eli salsa sisältää mm. tomaattia, sipulia, valkosipulia, mantelia, hazzelpähkinää, oliiviöljyä, murskattua paahdettua leipää ja mausteita. Syöminen taphtuu sormin. Ensin siis poistetaan mustaksi palanut kerros kiskaisemalla alaspäin. Sitten dipataan salsaan ja sitten vaan suuhun. Homma on todellakin sotkuista ja on tarkoituskin olla pyyhkimättä välillä käsiä. Sipuleiden lisäksi tarjolla on yleensä makkaraa tai muuta grillattavaa sekä leipää.

So exiting...


Tarkoitus on syödä mahdollisimman monta sipulia. Niitä oli yli 500 ja söimme kaikki.

Sää on jo lämmennyt jonkin verran ja etenkin viime viikolla oli muutamia todella aurinkoisia päiviä. Talven tauon jälkeen olemme taas käyneet patikoimassa vuoristossa joka sunnuntai. Ryhmä on facebookissa ja retkille voi osallistua kuka tahansa. Ylläpitäjät ilmoittavat patikointireitin ja vaikeustason. Kokoonnumme erään ostoskeskuksen parkkipaikalla ja jatkamme siitä autoilla. Ilman sen kummempaa suunnittelua kaikille on aina löytynyt tilaa autoista, vaikka useimmiten ihmiset eivät tunne toisiaan ollenkaan. Suomessa tällainen järjestely tuskin toimisi.

Puig de Bàlitix ja näkymiä Sóllerin satamaan.



Ensi viikolla sitten vähän palkatonta sijaisuutta koulussa ja espanjan tentit kolmena päivänä... Kyllä, palkatonta. Enkunopettaja ja kuusi kuudennen luokan oppilasta lähtevät koko viikoksi Muncheniin Comenius-tapaamiseen ja kukas pitää tunnit, minä tietysti. Täällä tilanne on se, että alle kuukauden poissaoloihin ei oteta sijaista. Ja nyt talouskriisin takia aika on pidennetty kahteen kuukauteen... Rahaa ei yksinkertaisesti ole. Teen omien tuntieni lisäksi joitakin ylimääräisiä tunteja. Ihan kiva sinänsä, mutta rahakin kyllä kelpaisi... No hieno viikko tulossa, jos vaikka tällä kertaa vähän valmistautuisin niihin tentteihin. Ja sitten voinkin alkaa odottelemaan ensimmäisiä vieraita from Suomi-Finland!

2 kommenttia:

  1. Tuntuu että espanjalaisilla on koko ajan jotain juhlia ja perinteitä ja kaikkea koivaa! Kaipaisin Suomeekin jotain tuollaisia kivoja pikkujuhlia tähän pitkään pimeään ja harmaaseen kauteen.

    VastaaPoista
  2. Niin täällä kyllä on vaikka mitä juhlia. Ja jotenkin kaikki juhlat ja perinteet on tärkeämpiä ja yleisempiä kuin Suomessa. Onhan tällä fiesta fiesta- meiningillä sitten se kääntöpuolensakin...

    VastaaPoista