lauantai 17. maaliskuuta 2012

Kielipolitiikkaa

Piti nyt yleisesti kirjoittaa kuluneesta viikosta, mut ihan pakko avautua ensin aiheesta MALLORQUIN SUCKS. Täällä viralliset kielet ovat katalaani (catalán) ja espanja (castellano). MUTTA katalaani, jota täällä puhutaan on hyvin erilaista kuin kataloniassa ja siitä käytetään nimitystä mallorquin. Mallorquin ei ole erillinen kieli, vaan katalaanin murre eikä sitä ole olemassa kirjoitettuna. Yleisesti ottaen tämä kielipolitiikka ei ole ollut täällä läheskään niin hajottavaa kuin silloin Barcelonassa, johtuen ehkä siitä, että osasin sitä jo odottaa. On vain vaikea välillä käsittää, miksi kaksikieliset ihmiset eivät voi käyttää kieltä, jota kaikki paikallaolijat ymmärtävät? Espanjan puhuminen ei todellakaan tuota heille mitään ylimääräistä ponnistelua. Kahden kesken useimmat ihmiset vaihtavat kielen espanjaksi, mutta kaikki yleinen keskustelu käydään aina katalaaniksi. Barcelonassa olin lähes koko ajan paikallisten kanssa ja muistan, että tämä otti jossain vaiheessa niin koville. Olin porukassa mukana ja minulle puhuttiin espanjaa, mutta kaikki "tapahtui" aina katalaaniksi. Keskenään ihmiset eivät puhu muuta kuin katalaania. Yritä siinä sitten oppia espanjaa ja olla sekoittamatta kieliä. Täällä olen viettänyt paljon aikaa muiden ulkomaalaisten kanssa ja kämppikseni puhuvat espanjaa. Myös elämä täällä Palman kaduilla, ravintoloissa ja muualla on pääosin espanjaksi.

Koululla kieli on kuitenkin katalaani ja tällä viikolla sain tästä asiasta kerta kaikkiaan tarpeekseni. Englanninopettajan ollessa poissa, hengasin enemmän muiden opettajien kanssa ja joka päivä istuin puolen tunnin tauon ajan ulkopuolisena keskustelusta. Ymmärrän sen verran, että tiedän mistä aiheesta puhutaan, mutta en jaksa keskittyä pitkän aikaa. Välillä silti yritän osallistua keskusteluun espanjaksi. Joskus joku antaa pikaisen lisäselvityksen ja sitten taas jatkuu katalaaniksi. Useampana päivänä olin koko puolen tunnin ajan sanomatta sanaakaan. Opehuoneessa on usein vaikea saada suunvuoroa ja mallorquinin ymmärtäminen vie kaiken keskittymiseni, joten kuuntelen aikani ja sitten olen vain omissa ajatuksissani. Amerikkalaiset kaverini eivät enää edes vietä taukoa samassa pöydässä muiden kanssa. Aluksi hekin olivat yrittäneet ymmärtää ja osallistua, mutta sitten olivat mieluummin koneella tai lukivat lehteä. Nykyään monet heistä eivät enää vietä taukojaan muiden kanssa, vaan syövät eväitä yksin toisessa paikassa. Tämä pistää miettimään, miksi kymmenen suomalaista vaihtaa kielen englanniksi, kun paikalla on yksikin ulkomaalainen? Ja kaksikieliset ihmiset eivät voi käyttää toista kieltään samassa tilanteessa. Lisäksi ottaa päähän se tosiasia, etten vieläkään ymmärrä tätä mongerrusta. Barcelonassa ymmärsin tässä vaiheessa jo melko hyvin kaiken. Osa on varmaan unohtunut, mutta luulisi että se auttaisi edes jotain. Toisaalta en oikein haluakaan oppia enkä ole tehnyt asian eteen mitään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti