Mallorca: CaRNaVaL!

Viime viikolla ja viikonloppuna juhlittiin karnevaaleja. Espanjassa kuuluisimpia karnevaaleja ovat Carnaval de Cádiz ja Carneval de Tenerife. Täällä Mallorcalla juhlittiin niihin verrattuna melko pienimuotoisesti.


Kolmasluokkalaiset tekivät ruudulliset naamarit.

Koulussa karnevaaleihin valmistautuminen aloitettiin jo alkuviikosta. Oppilaat tekivät kuviksentunnilla erilaisia naamareita ja joka päivä oli jotain pientä hässäkkää. Oppilaat saivat aina edellisenä päivänä tietää, mikä asuste tms. heidän piti seuraavana päivänä laittaa. Tiistaina oppilailla piti olla hattu ja viikset. Keskiviikkona esiliina, torstaina maalattu nenä sekä aurinkolasit ja perjantaina sitten nämä kaikki.

Täällä joululoman jälkeen seuraava loma on pääsiäisloma huhtikuun alussa, joten karnevaalit katkaisevat vähän tavallista arkea, vaikkei ylimääräisiä vapaapäiviä olekaan. Osa opettajista on sitä mieltä, että karnevaalihömpötys on vähän turhaa ja että olisi parempi juhlia yhtenä päivänä kunnolla kuin vähän jokaisena päivänä pitkin viikkoa. Olen samaa mieltä. Täällä kun on muutenkin aikamoista hässäkkää ilman juhlimistakin. :)

Viidesluokkalaiset karnevaalitunnelmissa

Lauantai-iltana olikin sitten sellaiset erasmustyyliset bileet eli noin 70 henkilöä ahtautuneena yhteen kerrostaloasuntoon... Aluksi emme tunteneet lähes ketään tai tienneet ketkä kämpässä asuvat. Porukkaa tuli koko ajan lisää. Kutsu oli laitettu tyyppien kavereiden lisäksi facebookissa kaikille "ohjelmalaisille" eli jenkeille ja meille muille englantia opettaville sekä vaihtareille.

Alunpein olin vaan menossa käymään bileissä enkä ollut ajatellut pukeutua. Sitten kuitenkin saman päivän iltapäivällä päätimme muutaman muun kanssa hommata edes jotain. Käynti kiinakaupassa ja matkaan tarttui musta peruukki ja pinkki itämainen hame.

Emily and me

Meno kävi illan edetessä yhä ahtaammaksi ja ahtaammaksi. Kaikki kuvat on otettu alkuillasta, koska myöhemmin ei yksinkertaisesti mahtunut. Musiikkia ja meteliä oli sen verran, että välillä oli vaikea kuulla, mitä kieltä pitäisi puhua. Suurin osa vaihtareista oli venäläisiä, mikä oli vähän yllättävää. Löytyi joukosta sitten yksi suomalainen tyttö Johanna, joka on myöskin ollut täällä syyskuusta lähtien eikä ole nähnyt ketään suomalaisia. Varmaan tässä joku päivä vaihdetaan kuulumisia.

Saimme tarpeeksemme puoli kolmen aikaan ja lähdimme kotiin. Siihen mennessä ainakin kolmet eri naapurit olivat käyneet valittamassa ja soittaneet poliisit. En ihmettele. Poliisit eivät kuitenkaan koskaan ilmaantuneet paikalle. Sitäkään en ihmettele.