CEIP Son Canals

CEIP (Centro Educación Infantil y Primaria) Son Canals on siis koulu, jossa työskentelen. Koulussa on kolme esikoululuokkaa ja alakoulun luokat 1-6. Esikoululaiset ovat 3-5 -vuotiaita ja aika vekkuleita. :) Espanjassa esikoulu ei ole pakollinen, mutta lähes kaikki lapset käyvät sitä ennen varsinaisen koulun aloittamista. Koulu aloitetaan sinä vuonna kun täyttää 6 eli vuotta aikaisemmin kuin Suomessa.

Son Canals

Son Canalsin koulussa on n. 230 oppilasta. Jokaisen luokan oman opettajan lisäksi koulussa on erikseen englannin-, musiikin- ja liikunnanopettaja. Satunnaisesti koululla käy myös katalaanin kielen opettaja, erityisopettaja ja puheterapeutti. Koulu sijaitsee lähellä keskustaa alueella, jossa on paljon maahanmuuttajia. Alue ei kuitenkaan ole mikään Peltsi, vaan kaduilla on rauhallista ja alueella on esim. paljon etnisiä ruokakauppoja ja ravintoloita. Itse asun tämän alueen vieressä, Aragón- kadun toisella puolella, jossa asuu paljon opiskelijoita ja myös jonkin verran ulkomaalaisia. Näin ollen siis Son Canalsin koulussakin ilmapiiri on hyvin kansainvälinen. Eniten muualta tulleita oppilaita on Etelä-Amerikan maista, Kiinasta ja Afrikasta. Koulussa virallinen kieli on katalaani ja se tuottaa jonkin verran ongelmia esim. Afrikasta ja muualta tulleille, jotka eivät hallitse kunnolla edes espanjaa. Espanjaa äidinkielenään puhuville Etelä-Amerikkalaisille katalaanin oppiminen on helpompaa, mutta kirjoittaminen tuottaa monelle hankaluuksia. Opettajat käyttävät tunneilla usein kahta kieltä; katalaania ja espanjaa.

Kolmasluokkalaisia kuvistunnilla

Työskentelen siis englannin opettajan työparina. Hommaa voisi verrata ehkä resurssiopettajan työhön. Osallistun tuntien suunnitteluun ja toteuttamiseen ja opetan yleensä puolikasta ryhmää eri tilassa. Tosin täällä tämä toiminta ei aina ole kovin suunnitelmallista... aikaa kuluu välillä ihan käsittämättömän paljon ihan turhaan säheltämiseen. Oppilaat ovat aivan ihania ja todella reippaita.Varsinkin pienemmät tulevat aina halailemaan ja pussailemaan...  Ensimmäisellä viikolla eri luokat haastattelivat minua ja minä heitä. Kun tärkeimmät asiat (Barca vai Madrid?, Onko poikaystävää? jne.) oli selvitetty, oppilaat  kirjoittivat minusta lyhyen aineen. Oppilaat luulevat, etten puhu espanjaa, jotta he yrittäisivät kommmunikoida mahdollisimman paljon englanniksi. Tämä on välillä vähän hankalaa, sillä muiden opettajien kanssa puhun espanjaa ja välillä muuten vaan sekoilen kahden kielen kanssa...

Kakkosten enkun tuokio

Fotoo!!!

Mielestäni opettajan ja oppilaiden suhde on melko samanlainen kuin Suomessakin. Oppilaat kutsuvat opettajia etunimellä ja kysyvät rohkeasti, jos on kysyttävää. Täällä ehkä aikuisten kunnioitus näkyy jonkin verran paremmin. Oppilaat tervehtivät aina tavatessa eivätkä kommentoi tai väitä vastaan tyyliin "Onks pakko, jos ei haluu?". Kulttuurista johtuen oppilaat ovat jonkin verran äänekkäämpiä kuin Suomessa ja meteli yltyy helposti. Työrauha on kuitenkin yleisesti ottaen ihan hyvä ja kuten Suomessakin, riippuu opettavan opettajan toleranssista, miten paljon ääntä luokassa voi kuulua.

Eilen kokeilimme kakkosten kuviksen tunnilla virkkaamista. Oppilaat eivät olleet ikinä kuulleetkaan siitä ja opekin oli aluksi sitä mieltä, että se olisi liian vaikeaa. Päätin kuitenkin, että kokeillemme sormivirkkausta. Ja hyvinhän se sujui, oppilaat olivat todella innoissaan.

Tarkkaa keskittymistä

Opekin tykkäsi

Virkkausmestari :)