Edellisellä viikolla sain jälleen vierailijan Suomesta. Maikku rantautui saarelle torstaina ja viihtyi Calle Nordin viiden tähden bed and breakfast majoituksessa viikon verran. Viikonloppuna voukrasimme jälleen auton ja kas kummaa, powerful Micra again... Tällä kertaa sentään kaikissa renkaissa oli ilmaa.
 |
| Alcudia |
Launtaina suuntasimme saaren pohjoisosaan Alcudian kylään ja sieltä
jatkoimme kohti Formentoria. Formentoriin vievät tiet ovat todella
mutkaisia vuoristoteitä, mutta onneksi ne ovat hyvässä kunnossa.
Maikkukin joutui rattiin, koska en olisi halunnut olla kuskina koko
ajan.
Playa de Formentor oli ihan mahtava ranta! Ainoastaan parkkimaksu oli aika syvältä. 10 euroa!!! Varmaan porukka maksaa mitä vaan, kun on sinne asti päässyt eikä takaisinkaan viitsi kääntyä. Vähän kyllä jäin miettimään, että eikö muka mitään muuta paikkaa ollut...
Takaisin Palmaan ajoimme saaren länsirannikkoa pitkin, jossa pysähdyimme Sa Calobra- näköala paikassa. Sa Calobra on pieni lahti Serra de Tramuntanan kyljessä ja sitä ympäröivät paikoin 200 metriä korkeat kalliot. Kallioiden ansiosta paikalla on luonnostaan hyvä akustiikka ja siellä järjestetään kesäisin konsertteja.
 |
| Tie Sa Calobraan oli mutkainen... (kuva: Wikipedia) |
 |
| Sa Calobra |
 |
| Sa Calobran korkeita seinämiä. Veden ollessa korkeammlla se ulottuu tänne asti. |
 |
| Playa de Formentor ja turisti Suomesta :) |
Sunnuntaina ajelimme saaren lounaisosaan, jossa on useita hyviä rantoja. Yritimme alun perin mennä Es Caragol nimiselle rannalle, mutta ajoimme vähän harhaan. Päätimme sitten mennä Es Carbó rannalle, jota ihmiset olivat myös suositelleet.
Viikonlopun autoilun jälkeen viime viikko kului Palmassa kierrellessä ja ravintoloissa herkutellessa. Maikku lähti Suomeen torstaina ja perjantai-iltana oli aika hyvästellä Italis, yksi parhaista kavereistani täällä. Monet amerikkalaisista lähtevät nyt kesäkuun alussa. Italis olisi kyllä saanut pysyä täällä vähän pidempään. Olemme viettäneet niin paljon aikaa isommalla porukalla, että oikeasti läheisempiä kavereita on vain muutama. Ulkomailla kavereista tulee ehkä eri kielestä huolimatta nopeammin läheisiä kuin kotimaassa, koska kaikilta puuttuu täällä perhe ja muut läheiset ihmiset. Vuoden aikana kaikilla meillä on ollut joitain ongelmia ja vastoinkäymisiä, joita on täällä yhdessä ratkottu. Ja tietysti yhdessä on koettu kaikkea kivaa ja ikimuistoista. Lisäksi jäähyväisiin liittyy aina se tunne, että näitä ihmisiä ei välttämättä näe enää koskaan. No enpä ole vielä jenkeissä käynyt, niin onpa nyt syy mennä sinnekin.:)
Itsekin olen vähän miettinyt lähtemistä. Nimittäin tästä kämpästä. Edelleenkin. Jäljellä on enää kaksi kuukautta, mutta en tiedä jaksanko tätä. Kissan tilanne on edelleen surkea ja siivous mättää. Olemme edelleen hyvissä väleissä kämppisten kanssa ja olen sanonut Miriamille kissasta ja muistakin asioista, mutta mikään ei muutu. Tällä viikolla kissa on taas kussut ja paskonut suihkukoppiin, koska sen hiekkalaatikko on niin likainen. Miriam jättää keittiöön tiskiä varmaan luottaen, että joku ne tiskaa kuitenkin. Ja niinhän ne pitää tiskatakin, jos meinaa itse laittaa ruokaa ja syödä. Olen myös pyytänyt, että tuhkakupin tuhkia ei heitettäisi tiskien päälle lavuaariin. Ja että siteet ym. kääritään paperiin eikä heitetä roskiin sellaisenaan. Kukaan muu kun ei tunnu täällä roskapusseja vaihtavan. Näistä asioista ei todellakaan ole kiva huomautella ja vähitellen se alkaa nakertaa välejämme. En vaan enää tiedä mitä tehdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti