Ai mitä piti tehä?

Koulussa on sujunut mukavasti, mutta välillä kyllä kaipaan suomalaista rauhallisempaa meininkiä. Vaikka työpäiväni ovat todella lyhyitä, olen välillä niiden jälkeen ihan poikki. Oppilaat käyttäytyvät yleisesti ottaen hyvin, mutta rauhoittumiseen ja tuntien aloittamiseen menee ihan tolkuttomasti aikaa. Kylläkin vähän opettajasta riippuen. Olin jo ehtinyt tehdä sen verran opehommia, että tämä avustajan rooli tuntuu vaihteeksi vähän oudolta. Yleensä en tiedä etukäteen, mitä milläkin tunnilla teemme vaan saan ohjeet tunnin alussa. Lisäksi tekisin monesti asioita eri tavalla ja välillä olisi kiva pitää tunteja, jotka on itse suunnitellut.

Ykkösten kuvistunnit ovat aikamoista sekasortoa... Kuvat toiselta kouluviikolta lokakuun alussa.

Tokaluokkalaisten normaali aamutervehdys :)

Välillä myös kieli tuottaa hankaluuksia. Vanhemmat oppilaat, 5. ja 6. luokkalaiset ymmärtävät englantia varsin hyvin ja ovat molemmat todella mukavia luokkia. Vähän teinejä. :D Pienemmät oppilaat eivät välillä ymmärrä yksinkertaisiakaan ohjeita tai muuta mitä sanon heille, joten välillä on pakko puhua heille espanjaa. Itse haluaisin puhua enemmänkin espanjaa ja pitää joitakin tunteja espanjaksi, mutta tähän asti enkunope on ollut aika tarkka siitä, että puhun vain englantia.

Yritin miettiä hauskoja tilanteita kuluneilta viikoilta, mutta eihän niitä tietenkään muista... Tässä kuitenkin muutamia:

- How are you today? -Seven.

- Do you understand me? -Yes. Do you know what do you have to do? -Yes. Kahden sekunnin päästä kysyy kaverilta espanjaksi: "Mitä piti tehdä?"

- Maanantaiaamuisin pidämme Rebecan kanssa ykkösille kuvista englanniksi. Viikko toisensa jälkeen eräs poika on selittänyt espanjaksi, että "Onko teidän ihan pakko puhua noin kummallisesti? Ettekö te vois puhua, niin että mä ymmärrän kaikki? Mun pää väsyy, kun te puhutte koko ajan tolla tavalla."

- Pienemmät oppilaat eivät vieläkään tajua, että osaamme espanjaa. Heidän mielestään ei ole yhtään kummallista, että ymmärrämme, mitä he sanovat ja vastaamme englanniksi. Tai välillä espanjaksi.

- Viime viikolla olin enkunopen sijaisena ja nelosten kanssa katsoimme lyhyen videon, jonka pohjalta piti vastata monisteessa oleviin kysymyksiin. Oppilaat eivät keskittyneet kunnolla ja koko ajan joku sähläsi jotain. Käskin heitä olemaan hiljaa ja sanoin jossain vaiheessa vihaisesti, että "Someone is speaking all the time!", johon joku fiksu vastasi "English!" Jep... No tunnin lopussa hermostuin sitten ihan kunnolla ja pidin kauhaen palopuheen espanjaksi. Jos ei kerran englanniksi mene perille, niin onnistuu myös espanjaksi. Paremminkin itseasiassa. Yhtään ei tarvinu miettiä verbejä eikä mitään, kun suuttuneena pistin tulemaan. Oppilaat olivat ihan hiljaa ja tuijottivat vaan silmät selällään.

Enkun tunnilla kirjastossa

Välitunnilla

Kuluneiden viikkojen aikana olen oppinut uusia verbejä, kuten etuilla, töniä, haukkua... Jotkut asiat vaan näköjään ovat universaaleja. Jonossa on pakko etuilla tai vähintään työntää kaveria. Käytävässä kävellen liikkuminen tuottaa joillekin hankaluuksia. Kun hommat eivät huvita, voi käydä vähän terottamassa kynää. Aina silloin tällöin joku keksii heitellä sitä kumin roskaa tai muuta vastaavaa. Mutta ovathan ne oppilaat ihania, ainakin suurimman osan ajasta.